Xuenay: Death and Rebirth

Tämän palstan kautta voit ilmoittaa netissä olevia science fiction-, fantasia- tai kauhutekstejäsi keskustelijoiden arvioitavaksi. Tähän eivät kuulu novellit, jotka ovat ilmestyneet verkkolehdissä.

Valvoja: Moderaattorit

Xuenay: Death and Rebirth

ViestiKirjoittaja hannu » 30.08.2005, 23:50:32

Tuota noin. Tässä on kyllä kerrassaan mainio tarinan siemen ja vallan mainioita scifi-ideoita, joista saisi kyllä rakennettua vaikka minkälaista, mutta mielestäni nämä ainekset eivät tässä saavuta täyttä potentiaaliaan.

Minulle jäi sellainen vaikutelma, että tässä on oikeastaan sen varsinaisen tarinan taustatarina, vaikkakin mielenkiintoinen sellainen. Tarinassa ei ole varsinaista päähenkilöä eikä konflikteja, eikä näin ollen oikein draamallista jännitettä -- lopusta jää vähän sellainen "no mitä sitten"-maku suuhun.

Minua kiinostaisi nähdä joko mitä siellä rinnakkaismaailmankaikkeudessa sitten tapahtuu. Toinen vaihtoehto olisi seurata Shirelin, Kiovanin ja päähenkilön väittelyä siitä, millainen sen uuden älykkään lajin sitten pitäisi olla: tarinan loppuratkaisuna voisi sitten olla tämän tarinan loppu, eli kukin saa mahdollisuuden toteuttaa oman versionsa.

Olin jonkin verran hämmentynyt muutamasta nippelijutusta: eli näinkin kehittynyttä teknologiaa hallitseva ihmiskunta tuhoutuu kokonaan hyvin lyhyessä ajassa, vaikka aurinko sammuukin? Mistä tutkimusasema sitten oikein saa energiansa? Ehkä auringon tuhonnut ase olisi voinut aiheuttaa esim. pienimuotoisen novan tai muun väkivaltaisen reaktion, joka olisi sitten pyyhkinyt elämän sisäaurinkokunnasta tms. ja vain aivan aurinkokunnan uloimmalla laidalla sijainnut asema olisi säästynyt?

Myöskin kvanttirinnakkaismaailmaan matkustaminen fyysisesti hiersi vähän... ehkä tämä voisi olla jokin kvanttilaskentaan pohjautuva juttu, koska muutenkin tarina sijoittuu tällaiseen hieman gregeganilaiseen posthumaaniin maailmaan. Mutta matkustaminen rinnakkaismaailmoihin on tietysti niin kuvitteellista teknologiaa, että se lienee aika pitkälle makuasia.

Olen kriittinen, koska minusta näissä ideoissa on potentiaalia. Turhaa infodumppausta karsimalla (tai hienovaraisesti pujottamalla keskusteluihin, jne) ja inhimillistämällä hahmoja (mitä jos viimeisten valojen sammuessa aurinkokunnassa kertoja tietää viimeisen toivon perheensä selviytymisestä olevan mennyttä?) tästä voi kehittyä vielä vaikka mitä.
hannu
 
Viestit: 38
Liittynyt: 31.10.2004, 17:11:49
Paikkakunta: Edinburgh, Skotlanti

ViestiKirjoittaja Xuenay » 31.08.2005, 09:27:34

Kiitän palautteesta - se on aina tervetullutta. :) Kommentoin tässä vähän tarkemmin yksityiskohtia.

hannu kirjoitti:Tarinassa ei ole varsinaista päähenkilöä eikä konflikteja, eikä näin ollen oikein draamallista jännitettä -- lopusta jää vähän sellainen "no mitä sitten"-maku suuhun.


Juh, jonkunasteinen pointittomuus tuossa on ongelma jonka huomasin itsekin - alkuperäinen inspiraatio tarinaan tuli tosiaankin unesta jossa ihmiset lähtivät eri osiin maailmankaikkeutta luomaan elämää siinä tiedossa että tuskin enää koskaan tulevat näkemään toisiaan, ja tuo tekstinpätkä oli yritys muuntaa tuo tarinaksi - ja se sitten jäikin lähinnä siihen. Pientä yritystä oli vääntää tuota tunnelmapalan suuntaan, mutta siinä oli vähän liikaa infodumppia ja liian vähän varsinaista kuvausta siihenkin. Loppuosa tuntuisi sentään olevan tuossa tunnelman luomisessa hieman alkua parempi - nyt kun joku asiasta kommentoi niin aloin miettimään saisiko tuota vielä muokattua parempaan suuntaan.

Olin jonkin verran hämmentynyt muutamasta nippelijutusta: eli näinkin kehittynyttä teknologiaa hallitseva ihmiskunta tuhoutuu kokonaan hyvin lyhyessä ajassa, vaikka aurinko sammuukin? Mistä tutkimusasema sitten oikein saa energiansa? Ehkä auringon tuhonnut ase olisi voinut aiheuttaa esim. pienimuotoisen novan tai muun väkivaltaisen reaktion, joka olisi sitten pyyhkinyt elämän sisäaurinkokunnasta tms. ja vain aivan aurinkokunnan uloimmalla laidalla sijainnut asema olisi säästynyt?


Ohos, kerrankin ongelmana on se että tarinassa on liian vähän infodumppia eikä liikaa. ;) Eli tarkoituksena oli kyllä se että aurinko olisi käynyt novavaiheen läpi - muutamia vihjeitä siitä että sen sammuminen olisi ollut väkivaltainen reaktio tarinassa kyllä on ("...our space station was the only one far enough to escape serious damage by the red dwarf that now marked the center of our system. Too far away to be too badly damaged, too far away to be of any help to the survivors"), mutta ei sitten näemmä tarpeeksi. Tuota pitänee tarkentaa.

Olen kriittinen, koska minusta näissä ideoissa on potentiaalia. Turhaa infodumppausta karsimalla (tai hienovaraisesti pujottamalla keskusteluihin, jne) ja inhimillistämällä hahmoja (mitä jos viimeisten valojen sammuessa aurinkokunnassa kertoja tietää viimeisen toivon perheensä selviytymisestä olevan mennyttä?) tästä voi kehittyä vielä vaikka mitä.


Kiitos. :) Ja tämä kritiikki inspiroi vielä palaamaan tarinan ääreen ja muokkaamaan sitä parempaan muotoon - ehkä se potentiaali tuleekin vielä paremmin esiin...
"Bad books on writing and thoughtless English professors solemnly tell beginners to 'Write What You Know', which explains why so many mediocre novels are about English professors contemplating adultery." -- Joe Haldeman
Xuenay
 
Viestit: 4
Liittynyt: 30.10.2004, 13:32:08
Paikkakunta: Helsinki


Paluu Verkossa ilmestyneet novellit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron