VESISADE

Tämän palstan kautta voit ilmoittaa netissä olevia science fiction-, fantasia- tai kauhutekstejäsi keskustelijoiden arvioitavaksi. Tähän eivät kuulu novellit, jotka ovat ilmestyneet verkkolehdissä.

Valvoja: Moderaattorit

VESISADE

ViestiKirjoittaja Poppanen » 28.06.2007, 21:37:21

Maanantai

Vesisade alkoi yöllä kello kaksi. Minä heräsin, kun pisarat hakkasivat ikkunaani, ja istuin koko yön hereillä ja katselin ostos-tv:tä. En tilannut mitään. Odotin, että sinä heräisit varttia vaille kuusi, niin kuin heräät joka aamu.

Sinä kävit ulkoiluttamassa koiraasi aamulla, vaikka satoi vettä. Taivaalta satavat pisarat kastelivat pitkät hiuksesi, ne valuivat päätäsi myöten ja liimautuivat kiinni rintoihisi. Sinun koirasi ei huomannut sinun rintojasi, vaan oli kiinnostuneempi sateen kastelemista kuralätäköistä, joiden ohi sinä yritit sitä kiskoa. Minä seurasin sinua postilaatikoille asti, olin lukevinani lehteä vaikka kurkinkin jatkuvasti sivujen yli sinun askeliasi. Palatessasi kotiin sinä katsoit minuun, vetäessäsi vesisateen uittamaa noutajaasi perässäsi, katsoit minuun tummilla silmilläsi, ja minä olin näkevinäni silmissäsi alkukantaista himoa. Minä odotin, että pääsit takaisin rappukäytävään, hait laukkusi ja suuntasit töihin. Sinulla on vanha punainen pyörä. Minullakin oli punainen pyörä ennen, kun vielä kävin töissä, mutten koskaan käyttänyt sitä työmatkoillani. Voisimme joskus pyöräillä yhdessä.

Makuuhuoneestani oli palanut lamppu. Odotin sinua pimeässä.

Tiistai

Tulit kotiin eilen vasta vartin yli viisi. Et ole töissä niin pitkään. Mietin, että sitten kun asumme yhdessä,panen sinut tiukoille myöhästelyistäsi - eihän se sovi, että kumpikaan meistä tulee kotiin, miten sattuu. Kysyisin sinulta, missä olet ollut. Anna olla viimeinen kerta, sanoisin. Ja sinä pyytäisit anteeksi, tulisit halaamaan ja minä kumartuisin hengittämään tuoksuasi, olisin yhtä sinun kanssasi, enkä lainkaan vihainen. Sinä et tekisi minua koskaan vihaiseksi, ethän?

Sinulla oli päälläsi musta nahkatakki. Olkoonkin, että se näyttää vedenkestävältä ja lämpimältä; se ei sovi yllesi, se vie värin kasvoiltasi. Haluaisin sinun käyttävän punaista ja keltaista. Jos minulla olisi rahaa, ostaisin sinulle punakeltaisen takin. Ja yöpaidan.

Keskiviikko

Sosiaalitoimiston Pena tuli tänään käymään, mutta sinä olit koirasi kanssa ulkona juuri kun hän ajoi pihaan! En voinut päästää häntä sisälle, sillä sinähän olisit voinut kuvitella minusta vaikka mitä. Hän hakkasi oveani aikansa, mutta laskin eteisessä katon viivoja enkä puhunut mitään. Ehdin sammuttaa eteisen valonkin. Yläkerran naapurini, se lihava mies, tiedäthän hänet, jäi juttelemaan Penan kanssa. Pena kysyi, oliko minua näkynyt, ja lihava mies vastasi, että olen kotona melkein joka päivä! Totta kai olen kotona, koska olen työtön! Missä minun pitäisi olla? Pena kysyi, onko minusta ollut ongelmia. Voitko kuvitella? Ja lihava mies sanoi, ettei mitään, paitsi että seisoin toissapäivänä sateessa kolmatta tuntia lukemassa litimärkää Hesaria.

Sinua varten minä olin siellä ulkona, en Hesaria. Mutta eihän lihava mies voi tietää, miltä sinä näytät vesisateessa.

Tulit äsken kotiin ruskea fleece päälläsi. Se näytti hyvältä sinun ylläsi.

Torstai

Kirjoitin sinulle tänään runon. En uskalla lähettää sitä, mutta kirjoitan sen tähän.

Elämäni
saippuakupla
sinä olet elämäni
sinä olet saippuaa
liukasta ja särkyvää
älä särje
unelmaani
kuplaani.
Kylvetään yhdessä.

En tiedä, mitä mieltä olet viimeisestä säkeestä. “Kylvetään yhdessä”. Toivon, ettet pidä minua mitenkään rivona. En minä ole. Voimme myös kylpeä vuorotellen, jos tahdot.

(myöhemmin)
Poistin viimeisen säkeen, kirjoitin runon vanhan kuitin toiselle puolen tikkukirjaimin, ja pudotin sen postilaatikostasi. Tulit kotiin kymmenen yli kolme, heti töiden jälkeen.

(myöhemmin)
Kirjoitin sittenkin myös viimeisen säkeen toiselle kuitille ja pudotin senkin laatikkoosi. Se kuuluu runoon. Kylpeminen on rakkautta puhtaimmillaan.


Perjantai

En tiedä, mitä sanoa. Poliisit kävivät ovella äsken. Kuulin äänesi porraskäytävästä ja hyppäsin ovisilmään, mutta sitten näin siniasuiset virkamiehet, he löivät oveani tarpeettoman lujaa ja huusivat. En avannut ovea. Poliisit jäivät juttelemaan kanssasi hetkeksi ja lähtivät 16.20. Minä en avaa oveani kenellekään, joka kohtelee sitä kaltoin. Joudun kohta hankkimaan uuden oven tai muuttamaan yhteen kanssasi.

Lauantai

Olit suihkussa. Minä istuin kylpyhuoneeni lattialla kuuntelemassa vetesi ääntä. Minä haluan niin olla se vesi!

Sunnuntai

Olet taas töissä. Menin ulos odottamaan sinua, en voi enää odottaa kauempaa! Saavuit viisi yli yhdeksän vanhalla pyörälläsi, punaisella jamakalla. Kävelin sinua vastaan. Katseeni oli liimautunut katseeseesi, näin miten silmäsi laajenivat, miten yllätyit nähdessäsi minut. Mutta sinulla oli taas se kirottu musta takki päälläsi! Osoitin takkiasi, halusin pyytää sinua ottamaan sen pois, mutta sinä juoksit rappukäytävään. Ennen kuin ehdin perääsi, olit jo lyönyt ovesi lukkoon. Seison hetken ovesi takana, ihan hiljaa, en halunnut säikäyttää sinua, mutta lähdin pois kun rappukäytävään tuli ihan pimeää.

En halunnut säikäyttää sinua.

Maanantai

En nähnyt sinua koko päivänä. Kuulin, miten keitit vettä. Mitä teetä juot? Minä juon piparminttua. Voisin keittää teevettä sinulle vaikka joka päivä, voisin jopa opetella juomaan mustaa teetä jos haluat. Englantilaiset juovat mustaa teetä. Englantilaiset pitävät vesisateista.

Tiistai

Kirjoitin eilen vesisateista. Tänään sataa taas. Heräsin puoli kolme, mutta vesisade alkoi vasta kuudelta. Menet iltavuoroon tänään. Aion odottaa sinua ja pyytää anteeksi. Selasin tilaamiani lehtiä ja katselin hääpukuja. En löytänyt yhtään punakeltaista.

Keskiviikko

Enää en kirjoita mitään.

Odotin sinua sateessa, postilaatikkojen luona, Hesari kädessäni, auki urheilusivujen kohdalla. Kun avasit ovesi ja astuit ulos, halusin vain halata sinua, pyytää anteeksi. Mutta sinä huusit. Olit niin pehmeä, mutta kiljuit rumasti, aivan toisin kuin olet huutanut suihkussa. Minua oksetti. Sinä potkaisit minua! Potkaisit! En voinut kuvitella, että kykenisit sellaiseen julmuuteen. Itkin, en ollut tiennyt, ettet ollutkaan sellainen kuin olin kuvitellut. Yritin vielä kerran kuvitella sinua punaiseen häämekkoon, hengittää ihosi tuoksua, mutta sinun kyntesi raapivat päänahkaani kuin piikit.

Juoksit kotiisi. Minä seisoin vesisateessa ja itkin. Hesarin kulttuurisivulla kerrottiin kesäteatterista. Annoin sateen kastella lehden, hiukseni, annoin sateen kastella kaiken.

Poliisit tulivat. Polvessani on vieläkin mustelma. Näytin sitä hoikalle tummatukkaiselle pojalle, joka nukkuu vastapäisellä punkalla. Hän sanoo, että se näyttää ihan jäätelötötteröltä.

Minä haluan runoni takaisin.
Poppanen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 28.06.2007, 21:31:32

ViestiKirjoittaja Quatermass » 16.01.2010, 21:54:01

Tulee vaikutelma että novelli ei avaudu ihan kunnolla jos ei tiedä mitä kirjoittaja tietää(?). Toiselta kannalta ajatellen on kuitenkin hyvä että mitään ei pahemmin selitellä, vaan todellakin tuntuu siltä että tarinan kertoja puhuu juuri tälle toiselle henkilölle tai itselleen.
Sateinen tunnelma välittyi ainakin minulle hyvin, ihan jo odotin melkein kuulevani ropinan ikkunalasia vasten.
Eris Discordia will solve all your problems and She will expect you in return to solve all Her problems.
Quatermass
 
Viestit: 2
Liittynyt: 16.01.2010, 20:40:38


Paluu Verkossa ilmestyneet novellit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa