Löysin vanhan tarinan, jonka olin kirjoittanut lapsena.
AVARUUSSEIKKAILU
Kerran käveli puistossa räätäli, jonka nimi oli Matti. Silloin Matti näki avaruusaluksen. Avaruusaluksessa oli ZUT-planeetan asukkaita, joita kutsuttiin olioiksi. Oliot sieppasivat Matin alukseen ja ajoivat pois.
Silloin paikalle tuli Reetta, räätälin vaimo, joka näki kaiken ja juoksi hälyttämään apua. Lentoasemalla kukaan ei uskonut häntä. He vain nauroivat.
- Hah hah haa, onko rouva ihan tosissaan, hah hah haa, kapteeni sanoi, kun kuuli Reetan asian. -Häivy täältä, lisäsi lentäjä.
Reetta lähti pois lentoasemalta ja mietti, mitä voisi tehdä. Hän rakasti Mattia ja halusi hänet takaisin. Silloin hän keksi sen. Reetta juoksi lentoasemalle ja pyysi lentokonetta. - Hyvä on, sanoi kapteeni ja antoi koneen. Reetta hyppäsi koneeseen ja ajoi poliisiasemalle. Hän keroi poliiseille miten Matti oli siepattu ja miten huolissaan hän oli. - Me uskomme ja autamme sinua, polisit sanoivat kuorossa.
Sitten poliisit ottivat varastosta KAUHEAN suuren laatikon ja avasivat sen. Se oli AVARUUSALUS. Reetta vei heidät sinne missä Matti oli siepattu. Kaikki menivät alukseen ja se kiidätti heidät avaruuteen. He löysivät ZUT-planeetan ja laskeutuivat sille. Sitten he näkivät Matin.
-Mattui, tule tänne, he huusivat niin lujaa kuin pystyivät, MATTIIIIII. Silloin Matti kuuli ja juoksemaan alusta kohti. Mutta myös oliot kuulivat sen ja lähtivät heti takaa-ajoon. Matti kerkesi viime tingassa alukseen.
- PRGHJHJHRHGLJJH, jäivät oliot hökeltämään. Kaikki oli päättynyt hyvin.
LOPPU
Lapsellinen tarina huvitti aluksi, ennen kuin huomasin, milloin se oli päivätty. Olettaen, että päiväys tarinan perässä (28.10.1994) on oikein, olin juuri täyttänyt YHDEKSÄN VUOTTA kirjoittaessa sen!
Vielä järkyttävämpää oli huomata, että sanoja "takaa-ajo" ja "viime tingassa" lukuun ottamatta kaikki yhdyssanat oli kirjoitettu yhteen, pilkut olivat paikoillaan, pronominit sijoiteltu sujuvasti eikä tarinassa ollut lainkaan kirjoitusvirheitä. Ei edes tahattomia. Takaa-ajon olin kirjoittanut "takaa ajo", "viime tingassa" oli kirjoitettu yhteen.
Lisäsi kappalejaon ja korjasin dialogit alkamaan aina seuraavalta riviltä, ei saman lauseen perästä.
Ihastuttavaa, miten yhdeksänvuotias minä osasi kirjoittaa yksityiskohtaisesti, antaa päähenkilölle ammatin, planeetalle nimen, sijoittaa tarinaan hyviä ja pahoja tyyppejä ja värittää kertomusta dialogein. Eniten ihmettelen kuitenkin kirjoitusasua. En uskoisi, että tarina on 9-vuotiaan, ellen olisi lukenut tarinoita, joita kirjoitin pari vuotta myöhemmin ja joiden juoni oli sitten jo paljon monipuolisempi...