Päättymätön tarina ja loputon sota

Kirjoittajien esittelyt ja keskustelua kirjallisuudesta, lehtiartikkeleista, tv-sarjoista, elokuvista jne.

Valvoja: Moderaattorit

Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 04.08.2011, 21:35:52

Tämä on nyt vähän rajoilla kirjoitanko tänne vai jollekin toiselle foorumille. Tämä on aavistuksen verran liian totta, mutta jos todellisuus on uuskummaa, niin...

Kokeillaan. Se joka hallitsee tarinaa hallitsee maailmaa.

Me ihmiset selitämme maailmaa tarinoiden avulla. Hyvä tarina on yksinkertainen ja selkeä. Teoilla on merkitystä. On olemassa hyvä ja paha. Asetamme itsemme ja kansakuntamme johonkin tarinan lokeroon, ja tarina kertoo mitä me olemme ja mitä me teemme. Jos uusi elementti ilmaantuu, niin se pitää äkkiä saada osaksi tätä kerrontaa, ja vasta sen jälkeen me osaamme sanoa mikä se oikeasti on ja mitä mieltä me siitä olemme.

Todellisuus on sotkuinen, eikä noudata mitään rakennetta. Todelliset ihmiset ja heidän tekonsa ovat harmaata massaa. Järjettömistä teoista seuraa järjettömiä lopputuloksia.

Ihmiset eivät kuitenkaan seuraa maailmaa, he seuraavat tarinaa.

Mitä tapahtuu, jos tarina ja todellisuus ovat selkeässä ristiriidassa keskenään?
Tarina voittaa.

Suomeen saakka uutisoidaan, kuinka Obama joutui tekemään myönnytyksiä, nöyrtymään republikaanien edessä ja nyt "purkamaan pitkälti ne uudistukset, joita presidentti Obama on pyrkinyt tuomaan niin terveydenhuoltoon kuin sosiaaliturvan parantamiseen."

Yllä mainittu on tarinaa, ja se istuu loogiseksi osaksi isompaa tarinaa: Obama on demokraatti. Demokraatit haluavat terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa. Republikaanit vastustavat. Tukia leikataan, republikaanit voittivat ja Obama hävisi.

Todellisuus on kuitenkin, että Obama itse vaati näitä leikkauksia: "The evidence is overwhelming that Obama has long wanted exactly what he got: these severe domestic budget cuts and even ones well beyond these, including Social Security and Medicare."
Itse asiassa valkoinen talo ehdotti paljon suurempia leikkauksia Medicareen kuin mihin republikaanit halusivat suostua. Medicare tarkoittaa ilmaista terveydenhuoltoa yli 65-vuotiaille ja se on erittäin suosittu republikaanien äänestäjäkunnan keskuudessa. Suuret leikkaukset olisi katsottu republikaanien syyksi, koska Tarina sanoo, että Obama on demokraatti, ja demokraatit eivät leikkaa Medicarea. Tässä kohtaa tarina puri republikaaneja nilkkaan; republikaanit joutuivat toppuuttelemaan Obamaa terveydenhuollon leikkauksissa.

Yhdysvallat tuntuvat muutenkin elävän nykyisin kokonaan tarinoiden avulla, jotka ovat jo täysin irtaantuneet todellisuudesta. Osasyyllinen ovat tiedotusvälineet. Televisio ei salli pitkää ja monimutkaista todellisuuden penkomista, mutta myöskin mainstream-lehdistö on tarinoiden vallassa.

Syyt ovat monisyiset kuten aina. Paperilehdet ovat vaikeuksissa, ja se toimittaja joka kirjoittaa hankalia juttuja ei ole ykkösenä ylennysjonossa, vaan irtisanomisjonossa. Kaikki lehdet ovat osa jotain mediakorporaatiota, joiden johtoportaasta ilmoitetaan kyseisen lehden puoluekanta. Puoluekannasta sitten seuraa tarina jota kerrotaan. (Yksi toimittaja kertoi käyvänsä joka aamu oksentamassa ennen töiden tekemistä. Sisäiset paineet ovat työntekijätasolla kovat!)

Tarina kerrotaan totena yhdysvaltalaisessa päivälehdessä -- ja tiedonvälityksen kautta se sitten nostetaan totena myös suomalaiseen päivälehteen. Suomalaisella toimittajalla ei ole aikaa, eikä usein edes tietotaitoa penkoa sitä syvällistä oikeaa totuutta tarinan takaa.

Tarinaa hallitaan sanojen määrittelyn avulla.

Montaako sotaa Yhdysvallat tällä hetkellä sotii? Tavalliset joukot (Navy ja Army) sotivat kuudessa maassa, seitsemässä jos Somalia lasketaan mukaan. Erikoisjoukot suorittavat operaatioita 75 maassa, ja luku nousee tänä vuonna 120. Erikoisjoukoiksi lasketaan tässä yhteydessä "valkoiset joukot" Green Beretit ja Rangerit, sekä "mustat joukot" SEALit ja Delta Force. (CIA ei ole luvuissa mukana, koska CIA on siviilihallintoa.) Yhdysvallat tappavat siis ihmisiä tänä vuonna noin 120 maassa.

Virallisesti Yhdysvallat on kuitenkin vain kahdessa sodassa, joista Irakin sota päättyy vuodenvaihteessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tavalliset joukot korvataan erikoisjoukoilla. Loput ovat NATO-tehtäviä, avustustehtäviä, sekä salaisia operaatioita. Sodan määritelmästä käydään tiukkaa poliittista vääntöä, koska se vaikuttaa siihen miten asioita uutisoidaan. Sanat ja niiden määritelmät vaikuttavat tarinaan.

Kuka tarinan kirjoittaa?

Yhdysvalloissa on aika selkeää se kuinka hallitus, mediatalot, ja suuryritykset lobbareiden avustuksella rakentavat todellisuuta. Lisäksi heiltä löytyy suuri joukko yksityisrahoitteisia laitoksia joiden tehtävänä on miettiä juuri näitä asioita. Tarinankerronta on isoa bisnestä, jossa voittona on miljardeja. Tarinoista on ylitarjontaa, ja ne kilpailevat keskenään.

Meillä Suomessa kaikki on niin toisin.

Kreikan lainavakuudet oli suomalainen esimerkki tarinankerronnasta. Alusta pitäen oli selvää, että "9. Where appropriate, a collateral arrangement will be put in place so as to cover the risk arising to euro area Member States from their guarantees to the EFSF." Katainen uutisoi tuon lauseen voittona, vaikka todellisuudessa kyseessä on pelkkä pyöreä pykälä, jonka yli hypätään, koska se ei lainkaan sovi siihen kuvioon jota oikeasti ollaan rakentamassa. Suomen eduskuntavaalit vain jatkuivat europöytään asti.

Katainen kertoi tarinan -- mutta Suomessa asiat eivät ole niin helppoja kuin Yhdysvalloissa. Täällä jopa oman puolueen kansanedustaja voi kyseenalaistaa pääministerin puheet.

Selvästikään kukaan Suomessa ei hallitse maailmaa.

(Harjoitustyönä vaihda tarina-sana mielessäsi propagandaksi ja mieti muuttuuko mikään.)
(Lisäharjoituksena voi miettiä kerroinko minä juuri tarinan.)
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja chirel » 05.08.2011, 09:09:59

Tulipa ainakin se mieleen, ettei ole ihme, että salaliittoteoriat ovat niin suosittuja Ameriikan mantereella. Tuollainen tarinayhteiskuntahan suorastaan vaatii kertomaan myös sen toisen osapuolen tarinan.
chirel
 
Viestit: 101
Liittynyt: 02.12.2006, 21:29:06
Paikkakunta: Tampere

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 06.08.2011, 03:29:38

Tässä mietin, että Eurooppa selvästi kaipaisi yhtenäistävää tarinaa. Jotain jonka voisi tiivistää sivulauseeksi, ja jonka avulla suunnata voimavaroja kohti suuria tulevaisuuden saavutuksia.

Selkeät hyvikset. Selkeät pahikset. Selkeä juoni jota seurata. Positiivinen päämäärä.

Koko talouskriisi, jossa oikeasti tuetaan yksityisessä omistuksessa olevan Euroopan keskuspankin kautta yksityisessä omistuksessa olevia Ranskan ja Saksan liikepankkeja ei oikein sytytä, vaikka kuinka sitä ruokittaisiin anti-hellenismillä ja rasismilla.

Olisiko sci-fistille/fantasiankirjoittajalle työmarkkinoita Euroopan unionissa?
Nyt olisi tarinan paikka.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja chirel » 06.08.2011, 08:30:49

Ei kun avointa työhakemusta Brysseliin. Luultavasti kiinnostaisi joku, joka osaa yhdistää faktat kauniiksi paketiksi ja tehdä vielä nätin rusetin päälle. Ihmiset kuitenkin yleistäen haluavat uskoa johonkin. Nyt on oikeasti tilausta kaikelle mahdolliselle, johon voisi uskoa, kun todellisuus on niin uskomatonta tai masentavaa.
chirel
 
Viestit: 101
Liittynyt: 02.12.2006, 21:29:06
Paikkakunta: Tampere

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 07.08.2011, 08:58:39

Nyt taas hipoo vaihteeksi jotain niin nerokasta kun tämän vain saisi tiivstettyä oikeaan muotoon...

Ihmisen psyykeessä on pakottava tarve selittävälle tarinalle. Asioissa on pakko olla järki. Epäreiluudelle, epäonnelle ja kaoottiselle satunnaisuudelle on löydyttävä selitys. Jopa siinä määrin, että ihminen tarvittaessa vaikka keksii, kopioi, tai varastaa tarinan itselleen -- ja kun tarina on kasassa, niin mitä järjettöminkin asia on yhtäkkiä "totta", koska tarinan ei tarvitse perustua millään tavalla todellisuuteen.

Kukaan ei ihmettele tätä epäloogisuutta, koska rakenne on meidän aivoissamme. Me käsittelemme todellisuutta tarinoiden kautta. Todellisuus on hullu, tarina ei.

Jotta ei menisi aivan abstraktiksi, niin otetaan pari esimerkkiä.

Joskus 1930-luvulla Vanuatun saarella vaelteli länsimaalainen mies nimeltä John Frum. Hän kierteli talosta toiseen ja lupasi paikallisten asukkaiden olojen paranevan, kunhan länsimaalaiset vain lähtisivät saarelta. Jotta näin tapahtuisi pitäisi paikallisten luopua kaikesta länsimaalaisilta oppimastaan ja palata takaisin perinteisiin elämäntapoihinsa.

Vuonna 1941 paikalliset sitten yllättäen alkoivat totella. He luopuivat omaisuudestaan ja palasivat noudattamaan perinteistä kulttuuriaan. Länsimaalaiset aikoivat pysäyttää tämän kapinaliikkeen heti alkuunsa ja kampasivat koko saaren etsien tätä tuntematonta John Frumia, joka oli kaiken aloittanut.

Häntä ei ollut koskaan ollutkaan. Ilmeisesti paikallinen poika nimeltä Manehivi oli joskus kymmenen vuotta aikaisemmin pukenut yhtenä iltana ylleen länsimaalaisen takin ja pelleillyt sen kanssa. Kun tarinaa sitten oli kerrottu eteenpäin, siihen oli lisätty yksityiskohta, ja jälleen yksityiskohta. Kukaan ei ollut keskitetysti kirjoittanut sanaakaan, mutta siitä huolimatta John Frum oli jostain ilmestynyt ja kertonut vanuatulaisille täsmälleen sen mitä vanuatulaiset olivat sillä historian hetkellä halunneet kuulla. Pelastus tulisi ja kaikki muuttuisi paremmaksi, kunhan he vain toimisivat oikein.

Ryhmätietoisuus oli kertonut tarinan, ja tarina oli muuttunut todeksi. Nyt yli 60 vuotta myöhemmin vanuatulaiset yhä odottavat John Frumin, "heidän Jumalansa, heidän Jeesuksensa" paluuta. Päivä on helmikuun 15, mutta vuodesta on vähän epäselvyyttä.

John Frum on malli tarinasta, jolle oli täysin selkä tilaus. Toisin kuin Jeesuksen kanssa, tämä on vielä varsin hyvin dokumentoitu. Ihmisaivot loivat tarinan, eivätkä ainoastaan yhdet aivot, vaan kollektiiviset ihmisaivot.

Jos tämä on ihmisen rakenteessa, niin kai tätä joku jollain tavoin hyödyntää?

Moderni mainonta on hirviömäinen esimerkki siitä miten meille syötetään "totuuksia" tarinoiden muodossa. Vanuatulaiset tarttuivat John Frumiin, koska hänelle oli tilaus. Vastaavalla tavalla epätoivoinen ihminen tarttuu hilseshampooseen, jalkasilsavoiteeseen, vatsaystävälliseen jogurttiin, huomaamattaan. Hänelle syötetään positiivinen tarinakehys, johon hän voi sijoittaa itsensä, ja tuo tarina sitten helpottaa sitä suunnatonta reikää, joka on jossain syvällä sisuskaluissa. Tarina on totta, hän käytti tuotetta.

Kaikki tämä alitajuisesti, ihmisaivojen perusrakenteita hyödyntäen.

Ja kun yhdistetään moderni mainonta ja politiikka, niin ollaankin jo aika lähellä Yhdysvaltojen nykypolitiikkaa...
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja chirel » 10.08.2011, 06:50:24

Toi John Frum on aika mahtava juttu :) Paitsi että Vanuatulaisille ei ilmeisesti käynyt kollektiivisesti kovin hyvin, jos ne kerran edelleen odottaa.

Osataan sitä Suomessakin: Opin juuri eilen, että suomalaiset kollektiivisesti tuotetut piirteet synkistelevä musiikki ja rankka alkoholinjuominen ovat myös tuotettuja tarinoita.

Musiikki muuttui synkäksi siinä vaiheessa, kun oli tarpeen etsiä kansallisia piirteitä ja erottua erityisesti ruotsalaisista. Ruotsalainen musiikki on hilpeää, joten suomalaisen pitää olla synkkää. Viis siitä, että suomalainen musiikki on (tai ainakin oli) myös iloista. Päätöksen seurauksena laulukirjoihin painettiin synkkiä lauluja ja vain synkkää musiikkia pidettiin oikeasti suomalaisena, ja pian koko kansa uskoi siihen. Jopa niin, että nyt kun haen iloista musiikkia, jota voisin soittaa suomenopiskelijoille, se on hiukan vaikeaa... Ja onhan noita iloisia kappaleita, ne vaan ei ole jotenkin kunnolla suomalaisia...

Alkoholiuskomus taas syntyi vahvan luokkajaon seurauksena. Suomalaistunut yläluokka halusi jotenkin erottautua alemmistaan, ja eroksi otettiin alkoholinkäyttö. Myöhemmin tämä piirre yleistyi koskemaan kaikkia suomalaisia, ja runsasta alkoholinkäyttöä pidetään suomalaisena juttuna, vaikka on paljon muitakin kansoja, jotka juovat runsaasti ja nimenomaan humalahakuisesti. Lisäksi myytin syntyaikoina ennen 60-lukua suomalaiset itse asiassa joivat vähän. Tiedä sitten vaikuttiko myytti itseään toteuttavasti vai ei, samaan aikaan juominen yleistyi nimittäin useissa muissakin maissa, että taustalla voi olla joku muukin syy.
chirel
 
Viestit: 101
Liittynyt: 02.12.2006, 21:29:06
Paikkakunta: Tampere

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 11.08.2011, 04:00:29

Viinan kanssa on kyllä aina ollut Suomessa tarkkaa. Mummo kertoili, kuinka Karstulassa oli 1800-luvulla yksi kirkonkylän viinapannu, joka sitten kierteli tarkan aikataulun määräämänä talosta taloon. Kun pannu saapui, niin sitä ennen oli pilkkeet ja sytyt ja etukäteen vuoltuna. Ei mennyt aikaa hukkaan.

Ja viinahan oli silloin yleislääke. Lusikankärjellinen kirkasta rauhoitti koliikkivauvan. Ja kun laittaa siankärsämöä pirtuun, niin tulee linimentti, joka auttaa joka vaivaan, sisäisesti ja ulkoisesti.

En tiedä missä kohtaa viina sitten demonisoitui. Mummon mukaan sitä ei ainakaan maaseudulla entisaikaan ollut koskaan niin paljon, että siitä olisi ongelmaa ehtinyt olla. Kyseessä oli kallisarvoinen luksustuote. (1800-luvulla oli lisäksi suuret nälkävuodet, joista olen mummon kautta saanut kuulla kerta toisensa jälkeen. Ei siinä paljoa viinaa keitelty, kun kiertolaisten piti nahkapalasta imeskellä jotta sylki suuhun tuli... Ja se yksi lehmä, joka oli uponnut luoja ties milloin suonsilmäkkeeseen, ja jonka matoja täynnä olevaa lihaa sitten syötettiin orpolapsille hengenpitimiksi... Syö lautasesi tyhjäksi!)

Lähdettä en muista, mutta luin jostain, että viinan muuttuminen negatiiviseksi nautintoaineeksi olisi teollisen vallankumouksen syytä. Pikkusievässä oleva peltomies ei hevosauralla juuri vahinkoa saa aikaiseksi, mutta höyrykoneen kanssa lähtee käsi irti alta aikayksikön. Lisäksi koneistuva maaseutu tuotti ylimääräistä viljaa, jota sitten riitti viinan raaka-aineiksi asti.

Tässä olisi selvästi väitöskirjan paikka.
Tai wikipedia-artikkelin. "Viinan historia Suomessa."
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 11.08.2011, 04:41:12

Itse asiassa tätä minun piti kirjoittaa, karkasi mopo käsistä.

Lontoon mellakat ovat kaoottinen ja epäselvä aihe. Kuka on syyllinen? Mistä kaikki johtuu? (Arabimaissahan mellakoivat ja ryöstelevät nuoret ovat vapaustaistelijoita, ainakin yhdysvaltalaisen median mielestä.)

Tarinalle on tilausta, ja johan sitä pukkaa:
Keskiviikkona pitämässään tiedotustilaisuudessa Cameron teki selväksi, että hänen mielestään mellakointi ei ole merkki nuorison syrjäytymisen aiheuttamasta pahoinvoinnista vaan hyvinvointiyhteiskunnasta, joka "palkitsee joutilaisuutta".


Suomessa asiasta keskustellaan näin:
Lontoossa ei palaisi, jos...
... nuorilla ihmisillä olisi jatkuvasti mahdollisuus tavoitella jotain miellekästä tekemällä jotain hyödyllistä. Näin ei ollut, vaan aika kului jengeissä paskaa puhuen, varastellen, tapellen ja päihteitä käyttäen. Ei ollut parempaakaan tekemistä.

Yhteiskunnan kahtiajakautumisesta olen kirjoittanut ennenkin, joten antaa siitä olla. Mielenkiintoista on se, millaisia ratkaisuita tuohon Pekka Lampellon kiteyttämään ongelmaan esitetään. Niitä on kahta perustyyppiä:

Pekka Lampelto: ... nuorilla olisi mahdollisuus koska tahansa lukea ja tenttiä kirjoja ja tienata siitä rahaa. Mitä parempia arvosanoja, sitä enemmän korvausta.

Pasi J. Matilainen: ... jos valtio vaikkapa lopettaisi osoittamasta aseella niitä nuoria, jotka haluavat tehdä työtä alle minimi- tai TES-palkan, sekä niitä työnantajia, joilta löytyisi työtä tällaisille nuorille?

Kaksi ratkaisua. Joku voisi kärjistää, että vasemmistolainen ja oikeistolainen, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että yhteisöllinen ja yksilöllinen. Hyvinvointiyhteiskunnallinen, joka paapoo lapsensa piloille, ja kapitalistinen, jossa halpatyövoimaa hyväksikäytetään. Lisäksi hyvinvointiyhteiskunnalliseen meillä ei ole varaa.

Joka tapauksessa, kaksi ratkaisua.

Kumpaakaan niistä ei käytetä, koska Cameron on brittikonservatiivi, ja hänelle looginen ratkaisu on kohta kolme, valvonnan lisääminen. Britannia on jo nyt valvotuimpia yhteiskuntia maailmassa, joten en tiedä mihin tolppaan he aikovat lisäkamerat ruuvata. Automaattisella kasvontunnistuksella taitaa kylläkin olla kasvavat markkinat edessä.

- - -

Ja totuus on jälleen monimutkaisempaa mitä yksinkertaiseksi tarinaksi kyetään tiivistämään:
They were, some told us, the alienated poor, those without hope, lashing out in rage and despair. But as the accused London rioters started appearing in court they included university students, a rich businessman’s daughter and a boy of 11.

Hmm hmhmm.

Näin metatason keskusteluna: kun ryhdyin kirjoittamaan tätä koko keskustelulankaa oli minulla jonkinlainen idea tarinan ja todellisuuden suhteesta -- mutta joka kerta kun minä yritän tiivistää tuota ideaa jonkinlaiseen näppärään ja toimivaan muotoon niin jotain hajoaa.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja amauran » 11.08.2011, 10:16:12

tniemi kirjoitti:Lontoon mellakat ovat kaoottinen ja epäselvä aihe. Kuka on syyllinen? Mistä kaikki johtuu?


Tässä yksi asiaa käsittelevä artikkeli.

"Of central importance is that we know that 'riots' cannot be understood as an explosion of 'mob irrationality,'" Stott explained in the British newspaper The Independent. "Nor can they be adequately explained in terms of individuals predisposed to criminality by nature of their pathological disposition."
amauran
 
Viestit: 57
Liittynyt: 05.12.2009, 21:45:10

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 11.08.2011, 17:03:15

"Of central importance is that we know that 'riots' cannot be understood as an explosion of 'mob irrationality,'" Stott explained in the British newspaper The Independent. "Nor can they be adequately explained in terms of individuals predisposed to criminality by nature of their pathological disposition."

Kun kriittinen massa saavutetaan, niin kaaosteoria nostaa karvaista päätään. Tietyn pisteen jälkeen mitä tahansa voi tapahtua.

Cameron haluaa itselleen oikeuden sammuttaa sosiaalinen media tarvittaessa, mallilla Kiina ja Iran. Leaders of the Free World, my ass.

Cameronin toimissa kiteytyy samalla yksi hyvin inhimillinen toimintatapa. Kun jotain odottamatonta tapahtuu, niin ensiksi keksitään omaan ideologiaan sopiva tarina, ja tämän jälkeen kaikki jatkotoimet tähtäävät tarinassa ilmaistun ongelman korjaamiseen, oli kyseessä pala todellisuutta tai sitten ei.

Muutaman kerran nuoruudessani (joskus 20 vuotta sitten) väittelin ihmisten kanssa, joilla oli vakaumus -- joko uskonnollinen tai poliittinen. Tällaisen ihmisen kanssa väitellessä ei tietenkään mikään liiku, joka ikinen fakta pikemminkin tekee päinvastaista, junttaa vakaumusta yhä tiukempaan puolustusasemaan. Tämä kaikki, vaikka vakaumuksessa olisi kuinka monta nyrkinkokoista loogista aukkoa. Phil Plait käsitteli juuri tätä aihetta kuuluisassa Älä ole mulkku -puheessaan.

Hmhmhm.

Koko ajan minä kierrän jotain asiaa, enkä onnistu muuttamaan sitä sanoiksi!

Todellisuus on keinotekoinen rakennelma. Se on jokaisen ihmisen sisäinen tarina, jonka kautta kaikki asiat ymmärretään, ja joka määrittää eri asioiden totuusarvot. Riippumatta todellisesta todellisuudesta.

Äh, dammit...
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja Rasimus » 11.08.2011, 17:31:34

Kaksi palanutta puupenniä eli merkityksetöntä ja mitään sanomatonta kommenttia asiaan:

1) Mielipiteissään fundamentalististen ihmisten kanssa väittely on hauskaa vain jos sen päämäärä on saada vastapuoli tuntemaan olonsa kurjaksi. Ei siihen hommaan mistään muusta syystä kannata ryhtyä.

2) Mellakat ovat siitä mielenkiintoinen juttu, että niihin toki osallistutaan yhteisöllisyysfiiliksen myötä (kuten jossain noista linkeistä mainittiin) mutta miksi yhteisöön liitytään? Rikas muija ei tunne oloaan varsinaisesti poliisin uhkaamaksi, joten miksi liittyä mellkoitsijoihin? Ehkä hän tuntee pikemminkin liittyvänsä bileisiin ja hankkivansa vaihtelua ja hupia elämäänsä anarkiasta... Joukkopsykologia on siitä hauskaa, että mukana on aina yksilötason kirjava spektri.
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 23.08.2011, 06:18:09

Rasimus kirjoitti:1) Mielipiteissään fundamentalististen ihmisten kanssa väittely on hauskaa vain jos sen päämäärä on saada vastapuoli tuntemaan olonsa kurjaksi. Ei siihen hommaan mistään muusta syystä kannata ryhtyä.

Pengoin vanhoja Nimbus-muistiinpanoja ja törmäsin seuraavaan:

"Stawin tutkijaryhmä (1981) on selvittänyt, miten yhteisöllä on taipumus toimia, kun se joutuu uhkatilanteeseen. Tällaisena uhkatilanteena voidaan pitää esimerkiksi yhteisön visioiden toteutumattomuutta ja pettymyksiä kasvutoiveissa, mutta myös erityisesti koettua halveksuntaa, vainoa ja vastarintaa. Stawin mukaan uhkatilanteissa yksilöt, ryhmät ja järjestöt reagoivat usein nimenomaisesti joustamattomasti. Huomiokyky kaventuu, tietoa yksinkertaistetaan, vallankäyttö ja vaikuttaminen voivat keskittyä."

Tämä on niin totta. Suora verbaalinen hyökkäys juurruttaa toisen osapuolen poteroihinsa, mitään ei tapahdu.

Ainoa keino saada jotain aikaiseksi on ottaa kädestä ja kävellä yhdessä kukkaniityillä. Tämä vain vaatii herkkää kättä ja toisen osapuolen (kenties joustamattomiin) kenkiin asettumista. Kun yhdessä haistellaan niitä kukkasia, niin kenties kohta voidaankin alkaa rakentaa yhteistä kokemuspohjaa, ja sitä kautta yhteistä selitystä maailmankaikkeudelle.

Aina ei vain kerta kaikkiaan jaksa olla niin joustava ja älykäs.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 01.10.2011, 03:05:27

Meta: Tämä on taas näitä, että pitäisikö minun oikeasti aloittaa jonkinlainen "vanha mies pärisee"-blogi ja lopettaa näiden "hommien" tunkeminen foorumeille, jonne nämä asiat eivät oikeasti kuulu. Joka tapauksessa en lähde avaamaan tätä varten uutta lankaa...

Oletteko koskaan miettineet miltä vallankumous oikeasti näyttää? Niin kuin paikan päältä katsottuna. Onko se sitä, kun Napoleon käskee sotilaat kadulle ja kääntämään tykkien putket suoraan päin protestoivia kansalaisia? No kyllä se on sitäkin -- vaikkakin se olikin itse asiassa alkulaukaus Napoleonin henkilökohtaiselle diktatuurille eikä demokratialle.

Se mitä historiankirjassa opetetaan yhtenä tiiviinä tekstikappaleena sijoittuu usein kymmenien vuosien aikajaksoille. Tämä tarkoittaa että paikan päällä -- kyseisessä ajassa eläessä -- muutosta on vaikea nähdä.

Takaisin nykyaikaan.

Helsingin Sanomien tämän aamun pääkirjoitus julistaa, Obama pärjää terroristijahdissa:
Bin Ladenin ja al-Awlakin surmaamiset ovat sulka liian pehmoksi syytetyn presidentti Obaman turvallisuuspoliittiseen hattuun. Hän ajoi vuoden 2009 valtaannousunsa jälkeen sotatoimien voimistamista Afganistanissa ja Pakistanissa sekä al-Qaidan-vastaisiin toimiin keskittymistä soimattuaan ensin äänekkäästi edeltäjänsä George W. Bushin sotaa Irakissa.

... ja kaikkihan me tiedämme, että al-Awlaki oli Yhdysvaltojen Bin Ladenin kuoleman jälkeen valitsema uusi Bin Laden.

Lisäksi al-Awlaki oli Yhdysvaltain kansalainen ja rauhanaktivisti, joka tuomitsi voimakkaasti syyskuun 11. päivän terrori-iskut. Itse asiassa iskujen jälkeen al-Awlaki kävi mm. lounaalla Pentagonissa, ja puhui seuraavaa:
We definitely need more mutual understanding. [...] The greatest sin in Islam after associating other gods besides Allah is killing an innocent soul.
ja sen lisäksi pätkä, kuinka hieno maa Yhdysvallat on, kun siellä on oikeus puhua ja ajatella vapaasti.

Kului 10 vuotta, ja rauhanaktivistista tuli terroristijohtaja, ja toissapäivänä kyseinen Yhdysvaltain kansalainen sitten tapettiin ilman oikeudenkäyntiä. Tappamiseen tarvittavat tiedot hankittiin salakuuntelemalla muita kyseisen maan kansalaisia ilman oikeuslaitoksen lupaa.

Tässä vaiheessa on hyvä pysähtyä ja miettiä mitä on totalitarismi. Se on sitä, kun valtio voi tehdä mitä tahansa välittämättä mistään.

Yhdysvaltalaisilla on ollut muutamia pyhiä asioita. Itse asiassa nämä asiat ovat populaarikulttuurin kautta levinneet ympäri maapalloa: Syytön, kunnes todistettavasti syyllinen. Sananvapaus. Tasa-arvo oikeuden edessä. Ja niin edelleen. Kuka tahansa televisiota katsonut tuntee nämä.

Tähän kuvioon eivät istu ihmisten katoamiset, salaiset vankilat, salakuuntelu ilman oikeuden lupaa, teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, mutta kuitenkin kaikki nuo ovat nyt muuttuneet todellisuudeksi -- eikä pelkästään todellisuudeksi, vaan hyväksyttäväksi todellisuudeksi. Kuten Helsingin Sanomat mainitsi: "Bin Ladenin ja al-Awlakin surmaamiset ovat sulka liian pehmoksi syytetyn presidentti Obaman turvallisuuspoliittiseen hattuun."

Jotain on tapahtunut, mutta huomasiko kukaan?
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja MaKo » 03.10.2011, 15:43:22

Tietämisestä ja tarinoista kirjoitus hesarissa:

http://www.hs.fi/ulkomaat/Samu+Sirkka+h ... 5546374128
MaKo
 
Viestit: 460
Liittynyt: 05.04.2008, 15:54:19
Paikkakunta: Oulu

Re: Päättymätön tarina ja loputon sota

ViestiKirjoittaja tniemi » 05.10.2011, 01:47:20

MaKo kirjoitti:Tietämisestä ja tarinoista kirjoitus hesarissa:

http://www.hs.fi/ulkomaat/Samu+Sirkka+h ... 5546374128

Tuo oli erinomainen. Huomasin, kuinka sitä lukiessa sisäinen koira älähti. Teen niin hemmetin usein muutaman pyöristyksen (kärjistän), jotta saan oman pointtini esiin.

Me selitämme asioita itselle ja muille tarinoina. Tarinat vääristelevät totuutta.
Me emme voi tälle mitään.

Jos oikein ylianalysoisin, niin tälle on kolme selkeää syytä:

  1. Puolitietoinen itsepetos. Jos ihminen on jo etukäteen päättänyt totuuden, niin faktat voi helposti vääntää vastaamaan sitä. Ja mikä on totuus? Se on se, mikä tuntuu totuudelta. Totuus on ennen kaikkea tunne.
  2. Symbolien ilmaisuvoiman rajallisuus. Onko Timo Soini hyvä vai paha? Entä onko hän oikeassa vai väärässä? Ihmisellä on näihin kysymyksiin herkästi selkeät kyllä/ei-vastaukset, vaikka todellisuudessa Timo Soini on niin moniulotteinen ja sumearajainen kappale, ettei sen käsittely pelkällä kaksiarvologiikalla ole mahdollista.
  3. Vaikuttavien yksityiskohtien määrä. Ihminen kykenee käsittelemään mielessään ainoastaan sellaista asiaa, jossa on maksimissaan 7±2 vaikuttavaa yksityiskohtaa. Maailma on täynnä asioita, joissa tämä raja ylittyy (talous, Kreikan vakuuspaketti), ja tästä huolimatta me yritämme surkeilla ihmisaivoillamme ajatella niitä.
Tuon seitsemän seikan ylittyminen on hassu tunne. Minulla on käynyt kaksi kertaa kirjoittamisessa niin, että tuo raja on ylittynyt -- ja sen jälkeen aivot näyttävät vain tyhjää. Pitäisi tietää mitä seuraavaksi kirjoittaa, mutta kun ei mitään. Pelkkää tyhjää. Samaan tapaan kun meillä on silmissämme sokeat pisteet joita emme näe, niin tämä on aivojen sokea piste. Tätä ajatuskyvyn rajaa ei näe ennen kuin siihen törmää.

Ja nyt kun hetken pohtii, niin kaikki ne ongelmat, joissa ihmiskunta tällä hetkellä rämpii (globalisaatio, ilmaston lämpeneminen, talouskriisit, ...) ylittävät täysin helposti noiden 7 yhtäaikaisen yksityiskohdan rajan (3), ja ovat sen lisäksi täysin mahdottomia muuttaa selkeäksi kyllä/ei-logiikaksi (2), niin ei ole mikään ihme että ihmiskunta seilaa täysin fiilispohjalla (1).

Yksinkertaisia pikkupäätösiä voi tehdä järjen kanssa.
Kaikki vähänkin isompi menee tunnepohjalta.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron