Hannu Rajaniemi: Shibuya no love

Tänne voit linkittää keskustelijoiden arvosteltavaksi netissä olevat romaanimittaiset science fiction-, fantasia-, kauhu- tai spefitekstisi.

Valvoja: Moderaattorit

Hannu Rajaniemi: Shibuya no love

ViestiKirjoittaja Piikki » 20.12.2004, 17:09:08

Hannu Rajaniemi: Shibuya no love

http://www.futurismic.com/fiction/shibuya.html

Täytyy sanoa että tämä novelli oli kawaii. Veti jalat alta. Kompakti pakkaus, maltettu tehdä tiiviiksi, ei turhia käänteitä. Suoraan asiaan: päähenkilön yksinäisyys , kaverin houkuttelevuus – uusi japanilainen keksintö (joka onkin oikeasti vanha), kokeillaan juttua käytössä ja todetaan, missä oikeasti mennään. Vaikka lukiessaan aavistaakin, miten tarinassa tulee käymään, tuo aavistus toimii lukemista motivoivana tekijänä. Uskottavaa miljöön ja kulttuurin kuvausta, joka rakentuu aivan pienistä yksityiskohdista, ja mitään ei tuputeta lukijan silmille, kaikki on sisäänrakennettua. Juonta pohjustetaan parilla oleellisella yksityiskohdalla. Mm. Riina on ulkomaalainen eikä ymmärrä paikallisia tapoja, joten hänen japanilainen ystävänsä ystävällisesti opastaa.

Kielestä en valitettavasti osaa sanoa mitään. Osa viehtymyksestäni novelliin varmaan tulee ehkä siitäkin, että kun luen sitä englanniksi, niin tarina saa uudenlaista hohtoa: englannin vivahteiden tajuni ei ole niin kehittynyt, jotta huomaisin mahdolliset kielelliset tyylirikot. Jos niitä edes oli. Sikälikin teksti oli kawaii!

Tekisi kaikille kirjoittajille hyvää pyrkiä näin tiiviiseen ilmaisuun. Välilyönteineen noin 13 000 merkkiä – riittävä pituus tämän tarinan kertomiseksi. Jäin miettimään, miten suomentaisi sanan "lovegety". Joku lemmenpaula kuulostaa niin suomalaiskansalliselta!

Kaikki tamagotchien omistajat, varokaa vain, ne saattavat vielä tulla takaisin!
Viimeksi muokannut Piikki päivämäärä 05.10.2010, 20:51:23, muokattu yhteensä 1 kerran
Piikki
 
Viestit: 1167
Liittynyt: 25.09.2004, 17:48:54
Paikkakunta: Ristiina

ViestiKirjoittaja Rasimus » 21.12.2004, 11:28:25

Tarinasta on sanottava, että se oli mainio. Itseäni vain ei tuollainen laite kiinnostaisi erityisemmin: En todellakaan halua elää omaa elämääni keinotekoisena viihteenä! Aidossakin on jo tarpeeksi kestämistä... Vaikutti siltä, että Riinakin on samaa mieltä.

Tietyn vieraan kulttuuriympäristön valitseminen tapahtumapaikaksi on mielestäni aina vähän riskialtista. Tarinasta tulee helposti kiertomatka hämmästelemään ja selittelemään vierasta maata.

Toinenkin ongelman mahdollisuus on olemassa: Jos yhtenä teemana oli pinnallisen ja siinä mielessä luotaantyöntävän elämäntavan kuvaus, niin eikö silloin sen sijoittaminen Japaniin ole sama kuin sanoisi, että onneksi ei meillä Suomessa vaan ne siellä muualla? Toisaalta suomalaisen lukijan kannalta on vähän huono sijoittaa Suomeen tarinaa, jonka teemana on vieras ihminen vieraalla maalla... Etenkin kun päähenkilön tulisi olla suomalainen jotta suomalainen lukija voisi eläytyä henkilöön paremmin. Olisi kiva tietää, kokisivatko japanilaiset lukijat asian ongelmaksi. Muunmaalaisilla ei varmaan ole ongelmaa (eikä etuakaan) kun sekä Suomi että Japani ovat yhtä outoja.

Kumpikohan on suurempi teema? Pinnallinen ja epätodellinen elämä vai vieras ihminen vieraalla maalla? Sen mukaan valitaan tarinan elementit.

"Kultahaku" tuli ensimmäisenä suomennoksena mieleen lovegetystä.
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Piikki » 21.12.2004, 12:29:15

Rasimus kirjoitti:Tietyn vieraan kulttuuriympäristön valitseminen tapahtumapaikaksi on mielestäni aina vähän riskialtista. Tarinasta tulee helposti kiertomatka hämmästelemään ja selittelemään vierasta maata.


Minusta tässä on sellainen kiertokäyntimeininki vältetty: miljöötä ei varsinaisesti kuvata, se vain välittyy joistakin nimistä, ympäröivästä kuhinasta ja ihmisten ulkoasusta. Novellissa on miljööstä kerrottu oikeastaan vain se oleelllinen. Eihän tämä laajoja kuvauksia tarvitse.

Rasimus kirjoitti:Toinenkin ongelman mahdollisuus on olemassa: Jos yhtenä teemana oli pinnallisen ja siinä mielessä luotaantyöntävän elämäntavan kuvaus, niin eikö silloin sen sijoittaminen Japaniin ole sama kuin sanoisi, että onneksi ei meillä Suomessa vaan ne siellä muualla?


Minä taas koin että totta kai Japaniin: sopivan eksottinen paikka, jossa kaikenlaisia teknisiä vimpaimia kehitellään, eikä meillä oli tarkkaa haisua, mitä kaikkea siellä valmistetaan. Ja tämä asetelma sisältää sen uhan, että joskus lovegety tulee muuallekin kuten karaoke ja tamagotchit.

Vaikka suomessa on huipputieteilijöitä, niin jostakin syystä kotimaiseen miljööseen sijoitettu huippukeksintö luiskahtaa helposti tahattoman huumorin puolelle. Kai se on sitä, että kaikki vieraaseen sijoitettu saa eksotiikan sädekehän ympärilleen...

Mutta tarinan kannalta olisi ehkä kuitenkin ihan sama, onko japanilainen ihmettelemässä suomalaisten keksintöä tai päinvastoin: kaikki ovat varmaan kokeneet samanlaisia kulttuurishokkeja ja osaavat eläytyä siihen tunteeseen, kun on vieras eikä ymmärrä toisten outoja tapoja.
Piikki
 
Viestit: 1167
Liittynyt: 25.09.2004, 17:48:54
Paikkakunta: Ristiina

ViestiKirjoittaja Rasimus » 21.12.2004, 14:02:12

Ai niin! Ilmaisin vain, että on kaksi mahdollisuutta luoda ongelma. Tämä kertomus ei käyttänyt kumpaakaan mahdollisuutta hyväkseen.

Japani käy tapahtumapaikaksi tälle tarinalle ihan hyvin siinä missä Los Angelesin klubit ja jonkin arabimaan basaarit. Sillä, missä keksintö on tehty ja suosiossa, ei ole mitään väliä kunhan se vain on päähenkilölle uusi tuttavuus.

Tosin Suomenkin nuorisomuotivirtauksista on niin helppo olla pahasti pihalla, että jos joku kymmenen vuotta nuorempi veikko tulisi esittelemään jotain uusinta, itsensä vuosi sitten läpilyönyttä ja nyt jo vanhaksi käynyttä trendilelua, niin en varmaan olisi ehtinyt vielä kuulemaankaan siitä. Kännykätkin tajusin kunnolla vasta kun joku kehui ostaneensa juppinallen, jolla pystyy jopa säveltämään omat soittoäänensä.
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

Hannu Rajaniemi: From Shibya with love

ViestiKirjoittaja Lara » 14.01.2005, 19:57:58

Tässäpä hyvä tiivis novelli. Tykkäsin. Kovasti. Viehätti minua sekä sisällöltään—maailma, henkilöhahmot, idea—että ylöspanoltaan. Jo aloitus-- "They were eating takoyaki by the statue of Hachiko the dog when Norie told her to buy a quantum lovegety."-- nappasi minut kyytiinsä ja vei mennessään. Ja sitten tietysti loppu, joka kiertyi samaisen patsaan ympärille. Ei ehkä mitään uutta auringon alla mutta toimi tässä(kin) tuokiossa. Olen vähän kallellaan tällaiseen rakenteeseen.

En tiedä onko näissä piireissä tapana mennä yksittäisten sanojen tasolle, mutta kun kokonaisuus on hyvä ja toimiva eikä varsinaisesti kaipaa mitään, ja oletan että kirjoittaja Hannu kuitenkin _kaipaa_ jotakin konkreettista kotiin vietäväksi, niin sanonpa sitten mistä kohtaa ehkä (ottakaa tai jättäkää) fiilaisin. Jos tämä menee tiedätte kyllä mille tasolle, niin sanokaa hyvät ihmiset että tiedän vastaisuudessa.

”Riina’s Japanese was not very good…” ”Not very good” on kovin epämääräinen ja ajattelin, että josko sen voisi muuttaa täsmällisemmäksi ja kuvaavammaksi—tässähän on oiva paikka syventää maailmaa ja/tai henkilöä. Siis samaan tyyliin kuin ”It was hardly bigger than the tip of her index finger” (verrattuna quite small/not very big)

Pidin Norien huutomerkein tehostetuista ”kiljahduksista.” Yleensähän kai varoitetaan huutomerkkien liiallisesta käytöstä, mutta tässä Hannun tuokiossa olen varma, että niiden käyttö on tietoista. Huutomerkit toimivat ja sopivat Norien hahmoon.

Alun dialogi Riina-Norie soinnahti korvissani hieman kankeahkolta teinityttöjen jutusteluksi: ”How do you meet boys there?” verratuna loppupuoleen: ”You don’t mind, right?” Ehkäpä tässä on kuitenkin kysymys siitä, etteivät Riina ja Norie kumpikaan puhu äidinkieltään, mutta silti… Ja sitten Hiroaki: “Oh dear. That was your first time, wasn’t it?…” En kyllä saata parhaalla tahdollanikaan kuvitella nuorta miestä missään päin maailmaa millään kielellä käyttävän ilmausta ”Oh dear,” josta kyllä väkisin tulee mieleen vanhempi naishenkilö.

”The concept of non-erotic unisex nudity in a steamy room was something only her Canadian friends had grasped so far.” Tässäpä tuttu tunne *G* …

”And the butterflies in her stomach…”

Toivottavasti tämän saa sanoa ääneen täällä… Eikös perhoset vatsassa ole vähän laiskaa kirjoittamista? Että jos jotakin omaperäisempää tähän kuvaamaan sitä tunnetta… Siis tyyliin ”A big warm water balloon swelling in her chest as she thought about him.”

Sen sijaan:

”A forest of orange hairdos, brown legs and spidery eyelashes swallowed the girls.” Oivallisesti yhdellä vedolla eläväksi tullut paikka.

”Her MasterCard thumbnail sang an inaudible song to the boy’s account, and suddenly she was the proud owner of a quantum lovegety.”

Ja:

”Most of Shibuya was like a graffiti…”

Ditto ja ditto. Tällaiset on helmiä.

Ja ehdoton henkilökohtainen suosikkini: ”The voice was like a guillotine, sharp-edged and unstoppable, cutting through the illusion.”

Vau, voiko sitä paremmin sanoa?

Ja onnea Hannulle Portin kunniamaininnasta!
Lara
 
Viestit: 4
Liittynyt: 14.01.2005, 19:46:33
Paikkakunta: Turku


Paluu Verkossa ilmestyneet romaanit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron