Ah, tämä oli hauska harha-askel Suomen historiaan Aleksis Kiven hengessä. Myös kieli oli valjastettu tarinan tunnelmaan. Kerta kaikkiaan tyylikäs novelli, vaikka juopotteluretkestä kertoikin. Spefi-elementit olivat tarinassa niin kiinteästi, etteivät oikeastaan enää olleet elementtejä, vaan yhtä ja samaa tarinaa.
Tämän novellin kunniaksi pitäisi tänään kyllä lukea hiukan Kiveä, jos ei muuta niin ainakin jokin runo. Ehdottomasti.