Hankalin tapauksenne

Keskustelua kirjoittamisesta.

Valvoja: Moderaattorit

ViestiKirjoittaja tniemi » 17.12.2009, 05:44:50

Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä, olen sen itse käytännön kautta oppinut.

Jos viilaa sitä samaa pätkää ja samaa lausetta yhä uudelleen ja uudelleen, niin tulee totaalisen sokeaksi omalle tekstilleen. Tekstissä on siinä kohtaa jotain vikaa, tiedät sen, mutta kun saman paikan lukee 2-3 viikon päästä, niin kyseisen virheen korjaaminen onkin yllättäen täysin simppeliä.

Piirtämisessä on muuten sama homma: hahmon kasvoissa tai kädessä menee jotain vikaan. Et näe mitä, mutta kun kuvan kiikuttaa peilin eteen (5), näkee kuvan samalla hetkellä kuin uutena. Kaikki virheet paistavat lävitse täysin selkeinä.

Kirjoittamisessa ei ole peiliä (ellei symbioottista lukijaosapuolta oteta huomioon...), joten on pakko odottaa 2-3 viikkoa.

Ei hinkata lausetta ja pilkkua; tärkeintä on kirjoittaa eteenpäin. Oma ummetukseni on onneksi ohi, ja teksti luistaa taas. Säännöllisyys on tärkeää, kohta tosin tulevat joulupyhät ja katkaisevat rutiinin. Auttaneeko edes kuidun syönti?

Jos ette ole nähneet tätä, niin katsokaa: Elizabeth Gilbert on nurturing creativity
(Via Sarah Burrini)

Luovien ihmisten ongelmat tuntuvat olevan melko universaaleja ja kaikki valuvan enemmän tai vähemmän samaa uraa pitkin. Vaikeaa on (<- samaistuin tuohon suuresti). Eikä se ole edes harhaa. Kuten Elizabeth Gilbert muistaakseni mainitsee, asiasta on tutkimuksia.

Eteenpäin, oli se miten järjetöntä tahansa... Ei jäädä tuleen makaamaan. Lisää uutta tekstiä.

Ja on edelleenkin yhtä hullua miten pelkkiä näppäimiä hakkaamalla voi luoda kokonaisia maailmankaikkeuksia. Siihen ei totu koskaan.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

ViestiKirjoittaja Peloton » 21.01.2010, 00:52:29

Hankalin tapaukseni jumitti syksyllä yhden tekstin, joka lähti alkuun kuin ajatus, kunnes...

Hankalinta on kirjoittaa rakastumisesta, rakastamisesta ja erotiikasta. Se aihe on niin ainutkertainen, mutta samanaikaisesti tuhanteen kertaan kyllästetty kliseillä, runoilla, kioskikirjojen banaliteeteilla, seksillä...

Ehkä esittelen sen täällä, kunhan katselen ensin ympärilleni. Tulin juuri.
Peloton
 
Viestit: 19
Liittynyt: 20.01.2010, 11:25:23
Paikkakunta: Jkl

ViestiKirjoittaja Taustavoima » 21.01.2010, 21:58:32

tniemi kirjoitti:Joku, joka on kirjoittanut molemmilla tavoilla voisi kertoa.
Kirjoittamisen tutkimus tuntee hyvin kummatkin lähestymistavat. Tätä sinun menetelmääsi on verrattu muurarin työtapaan: lauseet ladotaan yksi kerrallaan mahdollisimman suoraan riviin niin, että tulee kerralla hyvä. Tämä on aina välttämättä melko hidasta, koska hutiloidun työn joutuisi kumminkin purkamaan ja tekemään uudelleen. Suomalaisista kirjailijoista ainakin Petri Tamminen toimii tällä tavalla.
Unohda maalliset murheesi lukemalla Kirjoittajatreffit-blogia.
Taustavoima
 
Viestit: 146
Liittynyt: 26.10.2004, 20:31:54
Paikkakunta: Turku

Kirjoittajatyypeistä

ViestiKirjoittaja mg » 22.01.2010, 10:23:43

Taustavoima kirjoitti:Kirjoittamisen tutkimus tuntee hyvin kummatkin lähestymistavat. Tätä sinun menetelmääsi on verrattu muurarin työtapaan: lauseet ladotaan yksi kerrallaan mahdollisimman suoraan riviin niin, että tulee kerralla hyvä.


Harri I Mäellä on Oriveden opit -kokoelmassa artikkeli erilaisista kirjoittajatyypeistä, vertauskuvana hänkin käyttää muita ammatteja (insinööri, maalari, jne). Mutta vähäkin tutustminen muihin harrastajakirjoittajiin kyllä osoittaa, ettei noista määritelmistä ole käytännössä mitään hyötyä sen pohtimisessa, millainen tyyppi itse on ja miten pitäisi sikäli itseä kehittää. Vieläkin vähemmän hyötyä tyypittelystä on kirjoittamisen opettajalle, mikä on ollut hieman yllättävääkin huomata.

Kirjoittaja voi tehdä ensin "oksennusluonnoksen", sitten luonnoksen ja suunnitelmat, sitten ekan version jne, ja oman tekstin editoiminen ja kehittely etenee niin monella tapaa, että ainoastaan lopputuloksesta voi kuvitella näkevänsä (/tunnistavansa itsessään) noita kirjoittajatyyppejä.

Kirjoittajatyyppinsä pohtiminen taitaa siis olla enemmänkin hauskaa kuin hyödyllistä, ja verrattavissa sikäli horoskooppien lukemiseen... mutta mene tiedä horoskoopistakin voi joku löytää sisäisen sofistinsa...
--
mg
mg
 
Viestit: 69
Liittynyt: 12.10.2004, 15:15:19
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Taustavoima » 22.01.2010, 19:07:58

mg kirjoitti:Mutta vähäkin tutustminen muihin harrastajakirjoittajiin kyllä osoittaa, ettei noista määritelmistä ole käytännössä mitään hyötyä sen pohtimisessa, millainen tyyppi itse on ja miten pitäisi sikäli itseä kehittää.
Nyt meni vähän ohi. Millä tavalla harrastajakirjoittajiin tutustuminen osoittaa, ettei tyypittelyistä ole hyötyä?
Unohda maalliset murheesi lukemalla Kirjoittajatreffit-blogia.
Taustavoima
 
Viestit: 146
Liittynyt: 26.10.2004, 20:31:54
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja summa » 22.01.2010, 19:16:17

Taustavoima kirjoitti:
mg kirjoitti:Mutta vähäkin tutustminen muihin harrastajakirjoittajiin kyllä osoittaa, ettei noista määritelmistä ole käytännössä mitään hyötyä sen pohtimisessa, millainen tyyppi itse on ja miten pitäisi sikäli itseä kehittää.
Nyt meni vähän ohi. Millä tavalla harrastajakirjoittajiin tutustuminen osoittaa, ettei tyypittelyistä ole hyötyä?


Kun näkee että käytännössä kirjoittajat toimivat eri tekstiensä eri vaiheissa
vaihtelevilla tekniikoilla. Siksi kirjoittajan (tai itsensä) pelkistäminen
tiettyyn tyyppin ei tekisi oikeutta eikä edistäisi kirjoittajaa työssään.


markku vaihteeksi saaran tunnuksella haa haa
summa
 
Viestit: 213
Liittynyt: 08.11.2004, 16:20:00
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Hanska » 24.01.2010, 19:54:25

mg kirjoitti:Kun näkee että käytännössä kirjoittajat toimivat eri tekstiensä eri vaiheissa vaihtelevilla tekniikoilla. Siksi kirjoittajan (tai itsensä) pelkistäminen tiettyyn tyyppin ei tekisi oikeutta eikä edistäisi kirjoittajaa työssään.

Tuo on kyllä totta. Omat tekniikat ovat hyvinkin erilaisia eri tekstien kanssa. Joskus tulee tosiaan oksennettua materiaalin ulos kertayrjöllä, ja sen jälkeen sitä alkaa viilata ja höylätä, höylätä ja viilata. Joitakin tekstejä rakentaa kuin Iisakin kirkkoa lause lauseelta, alhaalta ylös, ja kun pistää viimeisen pisteen, ei välttämättä ole viilattavaa juurikaan. Ja toisinaan tekstiä rakentaa kuin mosaiikkia tai palapeliä, liimailee palasia sinne tänne ja pikkuhiljaa alkaa kokonaisuus tulla esiin, loppulause voi tulla ennen ensimmäistä kappaletta jne. Ja kaikkia eri tekniikoita näiden tiimoilta ja väliltä.
Ei velliä eli novelli!
Sanoja, sanoja
Hanska
 
Viestit: 638
Liittynyt: 05.10.2004, 10:00:50
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja tniemi » 25.01.2010, 01:42:20

Hanska kirjoitti:Omat tekniikat ovat hyvinkin erilaisia eri tekstien kanssa.

Tämä on se, jonka haluaisin oppia. Nykytapa kirjoittaa soveltuu kyllä lyhyille teksteille, mutta pidemmän pätkän kanssa työmäärä paisuu liian suureksi.

Nykytapa on tällainen "ranskalaisia viivoja harvakseltaan"-malli, ja esim. juuri nyt kahden ranskalaisen viivan väliä on kirjoitettu 67 sivua... Tämä on tosin hieman kärjistetty kuva, koska näitä aukkoja on tilkitty erillisillä pienemmillä suunnitelmilla.

Seuraavaa kirjaa varten ollaan tosin harkittu jo jonkinlaista laajennettua juonirunkoa. Jos ei nyt ihan tekstiluonnosta, niin kuitenkin jotain nykyistä tiuhempaa, ja mielellään suoraan luettavissa olevaa.

Yksi pelko on, että jos kirjoittaa liian hyvän suunnitelman, niin tekstiä ei enää jaksa tarpoa proosaksi.

Lisäksi tekstillä on taipumus yllättää takavasemmalta. Pari erittäin hyvää kohtausta ja hahmoa on tullut tyhjästä, täysin suunnittelematta. Tämä olisi ehdottomasti asia, jonka haluan säilyttää.

Lisäksi, hahmoilla on taipumusta toisinaan harhautua kävelemään ihan omaan suuntaansa, ja silloinkin on viisainta vain kirjoittaa ja katsoa minne mennään.

Edellä mainitut seikat sotivat liian tarkkaa suunnitelmallisuutta kohtaan, mutta jotain parempaa kuin nykymalli kaivataan.

Jatkamme asian pohdintaa.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

ViestiKirjoittaja summa » 24.02.2010, 11:04:12

Vaikein tapaukseni on novelli, jota olen kirjoittanut vuosien saatossa uudelleen ja uudelleen. Lisännyt ja poistanut aikatasoja, kertonut saman tarinan nykypäivässä ja menneisyydessä, pyörittänyt teemoja novellin ja muiden tekstien välillä edestakaisin...

Novelli ei ole vieläkään valmis, vaikka ensimmäisen version olen kirjoittanut siitä jo vuonna X. Miksihän edelleen jatkan sen työstämistä? Kun siinä on niin hyviä aineksia... (mm. kaksi romaanikäsikirjoitusta on lähtenyt versoamaan tästä novellista. Tosi juttu.)

Novellina tämä täyteenahdettu teksti ei ole koskaan toiminut. Opettaako tämä tarina jollekin jotakin? Enpä tiedä. Opinko itse jotain? Ehkä.

aurinkoisena aamuna
summa
summa
 
Viestit: 213
Liittynyt: 08.11.2004, 16:20:00
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Hanska » 25.02.2010, 08:52:24

summa kirjoitti:Novellina tämä täyteenahdettu teksti ei ole koskaan toiminut.

Voisiko siitä kirjoittaa kaksi novellia? Jos kerran matskussa riittää... :wink:

Ihanan valoisa ja aurinkoinen aamu tänäänkin. Ja lunta piisaa:
http://hanectica.wordpress.com/
Ei velliä eli novelli!
Sanoja, sanoja
Hanska
 
Viestit: 638
Liittynyt: 05.10.2004, 10:00:50
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja summa » 09.03.2010, 22:31:20

Ei kun yhdistin ne taas, sen jälkeen, kun olin erottanut ne jo kerran... laita yksityisviestiä, jos hotsittaa tsekata, novelli ei ole kovin pitkä.

Mutta vaikein tapaukseni anyway.
summa
 
Viestit: 213
Liittynyt: 08.11.2004, 16:20:00
Paikkakunta: Tampere

Vaikeasta tapauksesta

ViestiKirjoittaja mixu » 11.03.2010, 19:41:22

Lähetä se novelli arvosteltavaksi Suomen Tieteiskirjoittajien arvostelupalveluun niin katsotaan, josko sieltä tulisi apua.
Mutta la-la-la-la-la-Laurelinella / on tuolla taivaalla muita hommia / ei se jouva luuhaan Haukiputtaalla / mun vissiin täytyy joku toinen katella.
mixu
 
Viestit: 182
Liittynyt: 05.10.2004, 20:23:35
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja summa » 12.03.2010, 15:02:07

:D Se ei genreä, muuten ehkä lähettäisinkin.
summa
 
Viestit: 213
Liittynyt: 08.11.2004, 16:20:00
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tniemi » 19.03.2010, 13:00:45

summa kirjoitti:Novellina tämä täyteenahdettu teksti ei ole koskaan toiminut. Opettaako tämä tarina jollekin jotakin? Enpä tiedä. Opinko itse jotain? Ehkä.

Tämä maininta jäi takaraivoon kummittelemaan.

Itselläni on sellaisia kokemuksia, että novelliin mahtuu kaksi ideaa + koristeet. Nuo kaksi ideaa ovat sitten usein 90° kulmassa toisiinsa nähden -- jollain tavalla ristiriidassa, mutta silti täydentäen toisiaan.

Monta kertaa päässä on pyörinyt hyvä idea, mutta se on laitettava sivuun, koska siltä puuttuu tuo kaveri, komplementti, joka kärjistäisi alkuperäisen ajatuksen juuri sopivasti, löisi tiskiin ja reväyttäisi auki.

Jos tekstiin yrittää tunkea kolmannen idean, niin joku joutuu tallatuksi, väistämättä. Ideoiden lisäämistä voi jatkaa, mutta ne ajautuvat väistämättä reunakoristeiksi, sivuviitteiksi joita ei ehdi käsittelemään sillä tarkkuudella mitä niiden täysimittainen hyödyntäminen vaatisi. Tilaa ei ole.

Kirjan kohdalla... kaikki nämä rajoitukset tuntuvat katoavan. Yhtä asiaa voi käsitellä hetken, sitten seuraavaa, ja sitten seuraavaa, ad nauseam. Seinät ovat niin kaukana toisistaan, että niiden puristus ei pidä linjaa kasassa. Omalla kohdallani tämä vapaus aiheuttaa epävarmuutta. (Onko tämä turhaa? Olisiko parempi jättää tuo kohta kirjoittamatta? Tiedänkö minä oikeasti mitä minä teen?) Tämä epävarmuus haittaa kirjoittamista.

Mitä enemmän olen kirjoittanut sitä varmempi alan olla, etten ole koskaan ollut kirjailija. Novellilla pystyy kikkailemaan, mutta kirjan kanssa kikkaillessa lähtee mopo käsistä. Kaikki viimeiset vuodet ovat olleet käytännössä pelkkää opiskelua ja kantapäiden kautta oppimista.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

ViestiKirjoittaja MaKo » 19.03.2010, 15:47:37

tniemi kirjoitti:Monta kertaa päässä on pyörinyt hyvä idea, mutta se on laitettava sivuun, koska siltä puuttuu tuo kaveri, komplementti, joka kärjistäisi alkuperäisen ajatuksen juuri sopivasti, löisi tiskiin ja reväyttäisi auki.


Olen aika tavalla samaa mieltä, tai samanlaisia kokemuksia minulla ainakin on. Levyllä on monta yhden idean raakiletta odottamassa kumppaniaan, jotta ideasta saa tarinan.
MaKo
 
Viestit: 460
Liittynyt: 05.04.2008, 15:54:19
Paikkakunta: Oulu

EdellinenSeuraava

Paluu Kirjoittaminen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron