Tekstin hiomisesta/viimeistelystä

Keskustelua kirjoittamisesta.

Valvoja: Moderaattorit

Tekstin hiomisesta/viimeistelystä

ViestiKirjoittaja summa » 13.09.2010, 13:13:38

Olen huomannut, että jätän tekstit herkästi viimeistelemättä. Usein, kun olen saanut vain tarinan paperille, iskee jonkinlainen laiskuus tyyliin "tämä menee tällaisena ihan hyvin" tai "tämä on keskeneräinen, mutta olkoon". Viime aikoina olen yrittänyt kerätä motivaatiota sen miettimiseen, miten tekstin ongelmat voisi ratkaista, sen toteamisen sijaan että niitä nyt vain on. Tämä on minulle uutta, vaikka olen kirjoittanut aika kauan - olen aina ollut sen verran hätäinen, että viimeistelyvaihe on tehty aika nopeasti.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten olette motivoineet itsenne tekstin hiomiseen vielä sen jälkeen, kun ensimmäisen version kirjoittamisen riemu on muisto vain?
summa
 
Viestit: 213
Liittynyt: 08.11.2004, 16:20:00
Paikkakunta: Tampere

Re: Tekstin hiomisesta/viimeistelystä

ViestiKirjoittaja MaKo » 13.09.2010, 13:52:19

summa kirjoitti:Onko muilla samanlaisia kokemuksia?


Kyllä on samanlaisia kokemuksia ja paljonkin. Kun tekstin on lopulta saanut joltensakin kelvolliseksi, niin siihen tarttuminen uudestaan tuntuu työläältä. Se johtuu varmaan siitä, että kehitettelyvaiheessa tulee luettua tekstiä niin moneen kertaan uusiksi ja puntaroitua ideaa/ideoita niin monelta kantilta, että se on sitten jo niin eltaantunut, vanha ja tylsä, ettei motivaatiota ihan viimeiseen viimeistelyyn löydy.

Vinkkejä asian tilan korjaamiseksi otetaan mieluusti vastaan :)
MaKo
 
Viestit: 460
Liittynyt: 05.04.2008, 15:54:19
Paikkakunta: Oulu

ViestiKirjoittaja Timo M » 13.09.2010, 15:26:27

Viimeistely on tuskaa, mutta niin on koko kirjoittaminenkin. Myös sen ensimmäisen version. Riemu alkaa vasta sitten kun viimeinenkin piste on paikoillaan ja on tehty kaikki mikä sen hetkisillä taidoilla on mahdollista tehdä.

Perfektionisti ei muuta motivaatiota kaipaa. :)
Timo M
 
Viestit: 9
Liittynyt: 13.12.2009, 20:50:09
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Piikki » 14.09.2010, 07:13:05

Kun kokonaisuus on muuten hyvässä jamassa, niin viimeistely on kivaa. Joskus luen novellia ääneen ja korjaan samalla viimeisiä mokia. Helpotan myös viimeistelyä siten, että viimeistelen tekstiä jo kirjoitusprosessin alussa: jos jokin kohtaus tuntuu valmiilta, hion sen kieltä ja rytmiä, vaikka tekstistä vielä puuttuisi lopetus.
Piikki
 
Viestit: 1167
Liittynyt: 25.09.2004, 17:48:54
Paikkakunta: Ristiina

ViestiKirjoittaja Arcticfox » 14.09.2010, 20:19:32

Minäkin yleensä hion tekstiä jo kirjoitusprosessin aikana. Se ei kylläkään auta ajatuspieruista johtuviin logiikka- tai rakenneongelmiin. Niitten hiominen "valmiista" tekstistä on melkoista piinaa...
Arcticfox
 
Viestit: 155
Liittynyt: 28.05.2009, 11:17:13

ViestiKirjoittaja Rasimus » 17.09.2010, 20:22:21

Mulla menee yleensä niin, että jos tarinassa tuntuu tökkivän aivan liian paljon, ei tapahdu korjailua ja parantelua. Sitä tavallaan lannistuu työn määrästä.

Jos taas koen ns. saaneeni kerralla jotain aikaiseksi, niin kyllä minä sitten pakotan itseni viimeistelyyn ja saataan käyttää paljonkin vaivaa.

Mutta raskaisiin osittaisiinkin uudelleenkirjoituksiin en ryhdy koskaan (esim. näkökulman muutokset tai päähenkilön persoonallisuuden vaihtamiset). Siihen ei into riitä.

Viime aikoina omaksumani tarina per vuosi -tahti on osoittautunut yllättävän hyväksi. Aloitan paljon juttuja, totean ettei toimi ja jätän suosiolla kesken. Mutta jossain välissä lopetan sen yhden lupaavimman ja jaksan sitä sitten hioa pikkuhiljaa kuukausia.

Lopputulos on yhä kuraa, mutta ainakin se on laadukkaampaa kuraa.
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja mixu » 19.09.2010, 08:20:57

Lähetin hiomattoman novellin kirjoittajarinkiin, ja palautteen perusteella mahdollisuuksia on kaksi:

a) kirjoittaa se kokonaan uusiksi
b) jättää koko hirvitys julkaisematta

Ehkä teen tuon ensimmäisen joskus, nyt on toinen novelli työn alla.
Mutta la-la-la-la-la-Laurelinella / on tuolla taivaalla muita hommia / ei se jouva luuhaan Haukiputtaalla / mun vissiin täytyy joku toinen katella.
mixu
 
Viestit: 182
Liittynyt: 05.10.2004, 20:23:35
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Rasimus » 19.09.2010, 15:21:32

Älä ihan kokonaan pistä uusiksi / hävitä, eka puolisko oli ihan hyvää.

...

Ai niin... Unohdin kertoa kuinka nimenomaan motivoidun hiomaan tekstini: Antamalla sen lojua suosiolla kauan ennen kuin pistän ulos minnekään. Kun on puoli vuotta ehtinyt kulua ja taas alkaa tutkailla, katsoo tekstiä aivan uusin silmin ja uudella energialla. Korjailu kun on puuduttavinta nimen omaan silloin, kun on juuri saanut kirjoitettua koko paskan ja on kurkkuaan myöten täynnä sitä.
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja mixu » 19.09.2010, 20:12:57

Rasimus: niin varmaan teen. Loppuosa lyhenee huomattavasti, ja selitän siinä aika paljon ensimmäisessä osassa vastaamatta jääneitä kysymyksiä. Eka osakin muuttunee jonkin verran. Mutta nyt en jaksa, jääköön kilpailu.
Mutta la-la-la-la-la-Laurelinella / on tuolla taivaalla muita hommia / ei se jouva luuhaan Haukiputtaalla / mun vissiin täytyy joku toinen katella.
mixu
 
Viestit: 182
Liittynyt: 05.10.2004, 20:23:35
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja summa » 20.09.2010, 19:33:13

Vähän aiheeseen liittyen: Jyrki Vainosen klassikkopätkä Pirkkalaiskirjailijoiden blogissa.

"Tiivistä. Karsi adjektiiveja. Älä toista turhaan. Syvennä henkilökuvaa ja dialogia. Tiivistä. Karsi. Älä maalaile. Varo näyttämästä ja kertomasta samaa asiaa. Selvennä juonenkulkua. Kill your darlings (myös se päähenkilön rakastettu). Älä sekoita aikatasoja. Vältä pluskvamperfektiä, se on raskas aikamuoto. Tiivistä ja karsi. Ole tarkkana, kun siirryt näkökulmasta toiseen. Jos vaihtelet kertojanääntä, katso että eri kertojat ovat keskenään erilaisia.

Tiivistä ja karsi. Kärsi. Riko ensin porsliinit, laske kahteensataan ja soita minulle vasta sitten. Jatka kirjoittamista."

http://pirkkalaiskirjailijat.blogspot.c ... selle.html
summa
 
Viestit: 213
Liittynyt: 08.11.2004, 16:20:00
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tniemi » 22.09.2010, 05:04:49

Ah niin totta...

summa kirjoitti:Älä sekoita aikatasoja. Vältä pluskvamperfektiä, se on raskas aikamuoto.

Minulla on taipumusta minitakaumiin, jo yksinkertaisesti siitä syystä, että yritän sulloa yhteen kohtaukseen seitsemän eri asiaa. Tästä seuraa sotkua.

Lisäksi -- kirjoitan tällä hetkellä pidempää takaumaa. Tähän asti kaikki tekstissä olevat 3. persoonan (hän hän hän...) pätkät on kirjoitettu imperfektiin. Kun tällaisen pätkään tunkee takauman, niin se menee tietenkin pluskvamperfektiin (oli oli oli...). Ei hyvä, ei toimi.

Ratkaisuna pudotin koko pätkän preesensiin, jotta takauman voisi kirjoittaa imperfektiin. Tämä rikkoo muotoa, koska kaikki aikaisemmat hän-pätkät ovat olleet menneessä aikamuodossa, mutta toisaalta toimii myös tehokeinona, koska nyt ollaan jo todella niissä viimeisissä hetkissä.

Ongelmana on vain, että kolmannen persoonan preesens on perverssiä kirjoittaa. Kokeile seuraavaa:

- Ota se kaikkein melodramaattisin hän-muotoon kirjoitettu tekstinpätkäsi (3. persoona).
- Muuta jokaisen lauseen aikamuoto menneestä nykyiseen (imperfekti -> preesens).
- Kuvittele tämän jälkeen, että kyseisen tekstin lukee ääneen möreä-ääninen mieshenkilö ("Kuuden miljoonan dollarin mies. Meillä on teknologia. Me voimme rakentaa hänet uudelleen.")
- Seurauksena huvittuneisuutta.

Aikamuotoa ei voi vaihtaa noin vain. Se mikä toimii imperfektissä ei toimi preesensissä, ja toisin päin.

summa kirjoitti:Tiivistä ja karsi. Kärsi. Riko ensin porsliinit, laske kahteensataan ja soita minulle vasta sitten. Jatka kirjoittamista.

Kirjoitetaan, kirjoitetaan... Vielä on kahvikuppi ehjä. Sen jätän viimeiseksi.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

ViestiKirjoittaja tniemi » 05.11.2010, 03:25:34

Valetta! Kaikki edellä kirjoittamani on valetta!

Tai tämä on totta:
tniemi kirjoitti:Lisäksi -- kirjoitan tällä hetkellä pidempää takaumaa. Tähän asti kaikki tekstissä olevat 3. persoonan (hän hän hän...) pätkät on kirjoitettu imperfektiin. Kun tällaisen pätkään tunkee takauman, niin se menee tietenkin pluskvamperfektiin (oli oli oli...).
Ja aika paljon sen päällekin.

Mutta tämä:
tniemi kirjoitti:Ratkaisuna pudotin koko pätkän preesensiin, jotta takauman voisi kirjoittaa imperfektiin.

Ison tuskan ja pahan irvistelyn jälkeen olen tullut johtopäätökseen, että kerronnan sekaan pehmeästi upotettua takaumaa ei voi kirjoittaa imperfektiin.

Syy: ensimmäisen kahden lauseen jälkeen lukija hukkaa aikamuodon. Preesens ja imperfekti ovat molemmat suoran kerronnan aikamuotoja. Suoran kerronnan ja takauman välinen raja ei korostu näiden kahden välillä tarpeeksi, jotta takauma toimisi.

Vastaesimerkki 1: Tekstin alun voi kirjoittaa imperfektiin ja siitä liukua pehmeästi jossain vaiheessa preesensiin kun nykyhetki on saavutettu. Tämä on mahdollista ja toimii. Älä kuitenkaan oleta, että lukija huomaa missä kohtaa aikamuoto vaihtuu.

Vastaesimerkki 2: Tuhlaamalla suuria määriä tietoa, taitoa ja taiteellista kapasiteettia on mahdollista rakentaa siirtymäsiltoja, joista lukija voi päätellä kerronnan siirtyneen menneisyyteen. Älä kuitenkaan oleta, että lukija osaa arvostaa käyttämäsi kirjallisen tekniikan hienoutta, tai kykenee vieläkään havaitsemaan preesensin ja imperfektin välistä eroa. Lopputulos on helposti sekava, tekotaiteellinen, ja täysin turhaa kirjoitusteknillistä masturbointia. Todennäköisesti yhtä aikaa kaikkea edellämainittua.

Lisäksi opittua: Jokaista aikamuotoa varten tekstin joutuu kirjoittamaan käytännössä uusiksi. Tarkemmin ottaen, tekstin aikamuodon muuttaminen:

Preesens -> Imperfekti: Tämä on kaikkein helpointa.
Imperfekti -> Preesens: Vaatii työtä, jotta naivius ja liioittelu katoaa.
Imperfekti -> Pluskvamperfekti: Tekstiä pitää keventää, ja rankasti!

(Koko tämä harharetkeni juontaa juurensa siitä, että ajattelin aikamuotoja jonkinlaisiksi tietokoneohjelman leveleiksi: 0 = Preesens, -1 = Imperfekti, -2 = Pluskvamperfekti. Olettamuksen mukaan kaikki aikamuodot sijoittuvat samalle akselille. Lisäksi etäisyys preesensistä imperfektiin oli olettamuksen mukaan yhtä suuri kuin etäisyys imperfektistä pluskvamperfektiin. Kumpikaan näistä olettamuksista ei siis pitänyt paikkaansa. Kieli ei ole matematiikan alalaji.)

Terv. nimim. Perse edellä opittua.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

ViestiKirjoittaja summa » 05.11.2010, 14:20:01

tniemi kirjoitti:Mutta tämä:
tniemi kirjoitti:Ratkaisuna pudotin koko pätkän preesensiin, jotta takauman voisi kirjoittaa imperfektiin.

Ison tuskan ja pahan irvistelyn jälkeen olen tullut johtopäätökseen, että kerronnan sekaan pehmeästi upotettua takaumaa ei voi kirjoittaa imperfektiin.


Ei voikaan. En tiedä, mistä se johtuu, mutta näin se on. Olen yrittänyt päästä eroon erillisista takaumajaksoista sulauttamalla niitä niitä imperfektiin nykyhetken kerronnan joukkoon, mutta ratkaisu on tökkinyt. Kaiken hinkkaamisen ja vaivannäön tuloksena on ollut vain takaumajaksojen paluu. Kustannustoimittajan mukaan se ei ole edes huono asia, tekstistä tulee vaihtelevampaa kun kaikki ei ole yhdessä pötkössä. Jos takaumassa koetaan, aistitaan, toimitaan ja oivalletaan, etenkin lapsen tai nuoren henkilön näkökulmasta, se on minun tekstissäni vain oltava preesensissä.
summa
 
Viestit: 213
Liittynyt: 08.11.2004, 16:20:00
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tniemi » 05.11.2010, 22:31:01

(Joka kerta yhtä kummallista lukea jälkikäteen niitä postauksia, joita olen itse kirjoittanut joskus aamuyön pikkutunteina... Jonkinlainen Jekyll/Hyde -juttu.)

Mutta aikamuodoista vielä: kävimme jokin aika sitten pitkän keskustelun kääntäjämme kanssa preesens-muotoisesta kerronnasta. Hänen mukaansa sitä ei kykene kääntämään englanniksi. Ensimmäisen persoonan preesensiä ei vain käytetä. Ne muutamat jotka sitä käyttävät tuhlaavat suuria kirjallisia voimavaroja peittääkseen kyseisen muodon kirjallisen kankeuden.

Ymmärrän nyt hyvin mitä hän tarkoitti, koska kolmannen persoonan preesens on suomenkielisessä kirjallisuudessa täsmälleen yhtä luonnoton. Kokeilkaa joskus, niin huomaatte mistä on kyse.

Joka tapauksessa, käytän itse lähes säännöllisesti ensimmäisen persoonan preesensiä, usein vielä juuri siten, että kerronta siirtyy jossain vaiheessa menneen kuvauksesta nykyhetkeen. Tämä "nuanssi" ei käänny englanninkieleen sellaisenaan.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

ViestiKirjoittaja jPekka » 07.11.2010, 17:49:49

tniemi kirjoitti:Mutta aikamuodoista vielä: kävimme jokin aika sitten pitkän keskustelun kääntäjämme kanssa preesens-muotoisesta kerronnasta. Hänen mukaansa sitä ei kykene kääntämään englanniksi. Ensimmäisen persoonan preesensiä ei vain käytetä. Ne muutamat jotka sitä käyttävät tuhlaavat suuria kirjallisia voimavaroja peittääkseen kyseisen muodon kirjallisen kankeuden.


Tjaa. Suomennan parhaillaan jo toista kirjaa amerikkalaiselta, käsittääkseni kohtuullisen suositulta mainstream-kirjailijalta, ja nämä molemmat kirjat on kirjoitettu ensimmäisen persoonan preesensissä. Paitsi tietysti takaumat.
Minne menetkin, siellähän olet.
jPekka
 
Viestit: 117
Liittynyt: 04.10.2004, 19:13:11
Paikkakunta: Töyrynummi

Seuraava

Paluu Kirjoittaminen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron