Dekkari genrenä

Keskustelua kirjoittamisesta.

Valvoja: Moderaattorit

Dekkari genrenä

ViestiKirjoittaja Pippuri » 15.04.2011, 10:29:57

Minulla on (fantasia)dekkarinovelli, joka ei toimi. Ongelma on, etten ole hirveästi lukenut dekkareita, eikä lajityypin ominaispiirteet ole niin hyvin iskostuneet selkäytimeen kuin fantasiassa. Pyydänkin nyt apua, mitä dekkarinovellissa tulee olla/tapahtua?

1. Lukijan tulee saada kaikki tarpeellinen tieto arvoituksen ratkaisemiseksi samalla kuin salapoliisinkin.
Pippuri
 
Viestit: 25
Liittynyt: 31.07.2008, 15:02:54
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja MaKo » 15.04.2011, 10:52:57

2. Epäiltyjen joukko on rajattu, ja se esitellään kokonaisuudessaan tarinan alkupuolella.

3a. Jokaiselle epäillylle löytyy tilaisuus ja motiivi rikoksen tekemiseksi.

3b. Kellään epäilyllä ei näytä olleen tilaisuutta rikokseen eikä motiivia.

3c. Niillä, joilla näyttäisi olevan motiivi, ei vaikuta olleen tilaisuutta (alibi), ja ne, joilla vaikuttaisi oleen tilaisuus, ei näytä olevan motiivia.
MaKo
 
Viestit: 460
Liittynyt: 05.04.2008, 15:54:19
Paikkakunta: Oulu

ViestiKirjoittaja Arcticfox » 16.04.2011, 10:32:42

Jos haluat hyviä esimerkkejä fantasiadekkarista, hanki käsiisi Glen Cookin Garret P.I. sarjasta muutama osa. Helkkarin hyviä kirjoja, eivätkä pokkareina tilattuina paljoa maksa. Suomennettuina ei kyllä löydy.
Arcticfox
 
Viestit: 155
Liittynyt: 28.05.2009, 11:17:13

ViestiKirjoittaja Pippuri » 16.04.2011, 16:15:51

Arcticfox kirjoitti:Jos haluat hyviä esimerkkejä fantasiadekkarista, hanki käsiisi Glen Cookin Garret P.I. sarjasta muutama osa. Helkkarin hyviä kirjoja, eivätkä pokkareina tilattuina paljoa maksa. Suomennettuina ei kyllä löydy.

Voi kökkö, ei taida liietä likviditeettiä saati kielipäätä. :(
Pippuri
 
Viestit: 25
Liittynyt: 31.07.2008, 15:02:54
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tniemi » 17.04.2011, 07:54:40

Scifidekkareista parhaita on yhä edelleen ovat Asimovin Elijah Baley -tarinat. (En hyväksy vastaväitteitä.) Jos ei ole lukenut, niin kannattaa aloittaa Teräsluolista -- ja laskea siinä sivussa huvikseen montako kertaa etsivä on väärässä. (Asimov rikkoi tahallaan normidekkarin rakennetta.)

Normidekkareista omia henkilökohtaisia suosikkejani ovat Raymond Chandlerin Philip Marlowe -tarinat, mutta ne ovat nuorelle kirjoittajalle vaarallisia. Tyyli on niin tiivistä, tehokasta ja toimivaa, että se tarttuu. Ensimmäisessä kirjoittamassani Nimbus-tarinassa näkyy yhä selvästi Chandler-tyyli -- ja se pitäisi editoida pois.

Jokaisen kirjoittajan kannattaisi kyllä varmaankin vilkaista jotain Chandlerin novellikokoelmista. Niistä oppii väkiselläkin miten novelli rakennetaan. Löysää ei ole, eikä sitä kaivata.

Oppimismielessä voisi lukea myös jokin Agatha Christiekin, mutta se pitäisi lukea kahteen kertaan. Ensin tarinana, ja sen jälkeen tutkiskellen miten tarina on rakennettu. (Minun on monta kesää pitänyt toteuttaa tämä!) Jos Mrs. Christie haluaa lukijan muistavan jonkin asian, niin se esitellään useaan kertaan. Mielikuva hahmosta toteutetaan sanojen avulla, mutta jos kiinnittää huomionsa vain siihen mitä hahmo tekee, niin mielikuva voikin olla toisenlainen...

Lisäisin myös MaKon sääntöihin vielä tämän:

4. Loppupaljastuksessa on koukku, jonkinlainen yllättävyys.

Koukku on hankala, koska ne on ensinnäkin kaikki jo käytetty, ja toiseksi hyvä koukku pitää alustaa, mutta siten ettei lukija sitä arvaa -- joka taas on vaikeaa. Koukuttomankin dekkarin voi kirjoittaa, mutta siinä tapauksessa lopussa olisi oltava jokinlainen pointti, sanoma. (Tästä vastaväitteitä otetaan vastaan.)
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

ViestiKirjoittaja JallaJalla » 17.04.2011, 10:32:35

Perinteinen Whodunnit?-dekkari on lähes kuollut genre. Ei missään nykydekkarissa enää keräännytä kartanon takkahuoneeseen kuuntelemaan kuinka huippuäkykäs yksityisetsivä selostaa murhaajan pirullisen ovelan juonen ja paljastaa syyllisen. Rikokset ratkeavat DNA:lla, puhelutiedoilla, valvontakameroilla ja muulla sähköisellä tarkkailulla. Lukekaa moderneja dekkareita kuten Arktisen Banaanin dekkarisarjaa (varsinkin Kevin Wignallia) sekä Stieg Larssonia (elokuvissa on karsittu suuri osa juonesta) ja muita pohjoismaisia dekkaristeja. Scifi-puolella ainakin Alfred Besterin Murskattu mies ja Philip K. Dickin Hämärän vartija tulee lukea. Scifi-dekkarielokuvista tulevat ensimmäisinä mieleen Bladerunner ja Minority report, jotka molemmat perustuvat Dickin novelleihin. Jos dekkari sijoittuu fantasiamaailmaan, niin sitten lukulistalle Ruusun nimi ja muita historiallisia dekkareita.
Science! But what is science?
JallaJalla
 
Viestit: 175
Liittynyt: 31.08.2006, 10:38:35
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Pippuri » 17.04.2011, 10:55:55

Uuh, Ruusun nimi. Rakastan elokuvaa, mutta kirjassa en ole kertaakaan päässyt pariakymmentä sivua pidemmälle. :oops: Agatha Christietä luin aika paljon teini-iässä, mutta en koskaan päässyt dekkarigenreen samalla tavoin sisään kuin fantasiaan (ja scifiin).

Dekkarini sijoittuu sekä tähän että fantasiamaailmaan, joskin rikos on tapahtunut fantasiamaailman puolella, ja tietyistä syistä moderniin teknologiaan perustuva tutkinta on mahdotonta. Aikakin on hyvin rajallinen, joten tälle vähän kieli poskessa keksitylle jutulle toimii parhaiten ihan perinteinen dekkarikaava. Kun nyt tosiaan tietäisi sen kaavan, ja miten se saadaan aikaan. Siis miten saa ripoteltua riittävästi oikeita ja vääriä vihjeitä, jotta lukijan on mahdollista muttei helppoa arvata tekijää.
Pippuri
 
Viestit: 25
Liittynyt: 31.07.2008, 15:02:54
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tniemi » 17.04.2011, 11:27:56

JallaJalla kirjoitti:Perinteinen Whodunnit?-dekkari on lähes kuollut genre.

Minä veikkaan, että se palailee pätkittäin. Esim. juuri tästä perustyypistä Asimov väänteli Teräsluolissa omat versionsa, ja lopussa oli ihan rehellinen koukku -- ja täysin erilainen, koska kyseessä oli sci-fi-tarina.

Pippuri kirjoitti:Dekkarini sijoittuu sekä tähän että fantasiamaailmaan, joskin rikos on tapahtunut fantasiamaailman puolella, ja tietyistä syistä moderniin teknologiaan perustuva tutkinta on mahdotonta.

Juuri näin, tuodaan kaavaan mukaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Pippuri kirjoitti:Siis miten saa ripoteltua riittävästi oikeita ja vääriä vihjeitä, jotta lukijan on mahdollista muttei helppoa arvata tekijää.

Tämä on se vaikea osuus. :wink: Minä veikkaan, että dekkarinovellin joutuu suunnittelemaan aika lailla eri tavalla kuin keskiverto-fantasianovellin. (Miettiä rikos, ja sitten minkälaisissa sirpaleissa se esitellään lukijalle.) Tämä voi vaatia aika lailla paperinpyörittelyä ja aivojumppaa.

Mutta idea on hyvä. Fantasiapuolelle sijoittuvia dekkareita ei tule hirveästi mieleen. Pratchetillä taitaa olla nämä poliisitarinat.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

ViestiKirjoittaja Rasimus » 17.04.2011, 17:21:46

Niin siis minkälaista dekkaria nyt oltiinkaan kirjoittamassa? Agatha Christietä (päätellään syyllinen lukuisten vihjeiden perusteella)? Marloweja (ravistellaan puuta ja katsotaan mitä tulee alas)? Columboa (tekijä tiedetään jo alusta asti, mutta kuinka hän jää kiinni...)?

Christiemäisissä mysteeridekkareissa on syyllisen oltava sitten "aina" ns. vähiten epäilyttävä. Eli joku puhdas pulmunen, jonka ei voisi mitenkään kuvitella pystyvän väkivaltaan tai olevan ns. ruma, epämiellyttävä, ylimielinen jne. arkkipahis kuten muu epäiltyjen kaarti. :P
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Pippuri » 18.04.2011, 12:18:24

Dekkaritietämykseni perustuu lähes täysin Christien tuotantoon, joten en tiedä Marlowen puunravistelumetodista sen enempää. Luulen että tuo kallistuu eniten Christien puolelle, ehkäpä siksikin, että päähenkilö on nainen. Marlowe taitaa olla enemmän pulp-henkinen juoppo yksityisetsivä, jonka nuhjuiseen toimistoon saapuu kohtalokas kaunotar. :wink:

Suurin ongelma ei olekaan tehdä fantasiadekkaria, vaan dekkarinovelli joka sijoittu fantasiamaailmaan. Tai sitten pitää hylätä koko dekkariajatus ja tehdä fantasianovelli, jossa on rikosjuoni.
Pippuri
 
Viestit: 25
Liittynyt: 31.07.2008, 15:02:54
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Piikki » 18.04.2011, 13:08:06

Perinteisessä dekkarissa on sääntöjä, mm. vastaus ei saa olla yliluonnollinen:
http://www.pages.drexel.edu/~stb27/gadficconcept.htm

Mutta ei kannata tuijottaa sääntöihin, vaan pyrkiä omaan. tulkintaan Sanoisin, että tiukka dekkarijuoni kannattaa kuitenkin unohtaa, ylluonnollisen elementin vuoksi lukijan on mahdotonta päätellä itse syyllistä. Siis rikosjuoni, jossa toki voi olla arvoituksellisuutta mukana.

Harhautuksia. Epäilyksenalaisia. Pakomatkoja. Vääriä vihjeitä, valehtelevia todistajia.
Piikki
 
Viestit: 1167
Liittynyt: 25.09.2004, 17:48:54
Paikkakunta: Ristiina

ViestiKirjoittaja Rasimus » 18.04.2011, 19:22:05

Totta... Fantasiatarinassa tuo "ei yliluonnollista" -juttu kannattaa unohtaa. Sen sijaan ei tietenkään saa tarjota fantasiamaailmansa sääntöjä ja opittuja lainalaisuuksia rikkovaa selitystä. Onnistuisikohan se, että terotetaan toiston avulla muutamaa fantasiamaailman toimintaan liittyvää fantastista sääntöä, jotka nimenomaan tarjoavat täydellisen loogisen selityksen murhamysteerille? Aivan kuten hyvä murhamysteeridekkari muistaa moneen kertaan painottaa omia vihjeitään (esim. moni dekkarin henkilöistä muistaa ajoittaa tekemisensä väärään aikaan soineen kaappikellon mukaan - joten tietenkin olennaista on se, että ihmiset eivät tehneetkään sitä mitä luulivat tekevänsä johonkin tiettyyn aikaan).

"The detective must not be helped by lucky accidents or intuitions" Eli just se tapa, millä Marlowe ja muut kovaksikeitetyn dekkarin (anti)sankarit tuntuu pärjäävän - ja todellisen elämän poliisit 8)

"The detective must not himself commit the crime" Poirot? Esirippu? Tosin tääkin on vastoin lähinnä hard boiledin tyyliä.
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Hallanvaara » 18.04.2011, 21:23:29

Suomeksi on julkaistu kolme Dungeons and Dragons -maailmoihin sijoittuvaa murhamysteeriä. Muistini mukaan ihan viihdyttävää luettavaa, yliluonnollisen osuus mysteerissä vaihtelee. Nimet olivat Murha Halruaassa, Murha Tarsiksessa ja Murha Cormyrissä.
"Myrsky on nousussa, kolme on kateissa
moottorit käyvät jo varavirtaa
rotkoon jätetty haavoittuneet
ja kaarti ei antaudu milloinkaan!"

- Index Prohibitorum Disciplinae Augustae
Hallanvaara
 
Viestit: 18
Liittynyt: 18.12.2007, 18:46:38
Paikkakunta: Kyrönkärjenniemi

ViestiKirjoittaja amauran » 20.04.2011, 11:13:02

Jos Terry Pratchettin tyyli yhtään iskee, voi kokeilla kirjaa Feet of Clay, suomennetukin on, nimellä "Savijaloilla". Enemmän ehkä poliisijuttu kuin yksityisetsivä, mutta murhamysteeri kuitenkin.

Takakannesta lainattuna:

"A crime has happened. He's not only got to find out whodunit, but howdunit too. He's not even sure what they dun. But soon as he knows what the questions are, he's going to want some answers. "
amauran
 
Viestit: 57
Liittynyt: 05.12.2009, 21:45:10

ViestiKirjoittaja Pippuri » 20.04.2011, 19:49:40

Täällä oli aika hyvä kuvaus dekkarigenrestä, niin englantilaisesta kuin amerikkalaisesta tyylisuunnasta. :)
Pippuri
 
Viestit: 25
Liittynyt: 31.07.2008, 15:02:54
Paikkakunta: Tampere

Seuraava

Paluu Kirjoittaminen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron