Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

Keskustelua kirjoittamisesta.

Valvoja: Moderaattorit

Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja tniemi » 16.12.2011, 16:46:36

(Liittyen kirjoitusringeissä käytyyn keskusteluun.)

Kirjoitan itse vippaskonstien avulla, eli käytän halpoja temppuja. Esittelen nyt ne perustemput, joiden avulla lukija voidaan pakottaa samaistumaan johonkin tarinassa esiintyvään hahmoon.

(Samaistumisella tarkoitan sitä, että lukija tuntee, aistii, ja ajattelee kyseisen hahmon kautta. Monelle lukijalle tämä on se "huume" jota hän proosasta hakee, joten kirjoittajan tehtävä on jo puoliksi tehty. Kirjoittajan on vain annettava lukijalle työvälineet. Lukija tekee loput.)

Esimerkkiteksti (joka on tätä postausta varten kirjoitettu, pikkuvirheet sallittanee...):
Marek oli hengästynyt. Hän nojasi kivääriinsä. Hikipisara kierähti kypärän hikinauhan alta ja jäi pölyiselle otsalle roikkumaan. Marek pyyhkäisi sen pois ja huokaisi.

Miten häntä väsyttikään. Hänellä oli nälkä ja jano. Jalkapohjia särki ja täyspakkauksen alla olevan luotiliivin reuna oli hiertänyt alaselän verille, mutta mieltäturruttava ja silmiäkirvelevä väsymys peitti sen kaiken.

Hän ei jaksaisi jälleen uutta yötä, jossa uni saapuisi kolmen tunnin pätkissä, ja josta ei ikinä tietäisi mistä seuraava räjähdys kuuluisi. Vai kuulisiko sitä -- ennen kuin sen tuntisi. Hän ei jaksaisi jatkuvaa peloissaan ja varuillaan olemista.

Osa oli jo tullut hulluiksi. Isaya oli kannettu pois keskellä yötä, kun hän oli teltan ulkopuolella ruvennut ammuskelemaan vihollisia, joita kukaan muu ei ollut kyennyt näkemään. Mies oli huutanut ja varoittanut toisia. Vihollinen! Ettekö te näe!

Marek pohti kauanko kestäisi ennen kuin hän itse tulisi hulluksi. Huomaisiko sitä edes? Vai tuntuisiko koko ajan täysin järkevältä, kunnes toiset vain tulisivat ja veisivät, sanoisivat että nyt sinä olet se. Nyt sinä olet hullu.

Jokaisessa yllä olevassa tekstinkappaleessa on oma temppunsa. Käyn ne lävitse yksitellen.

1. Fyysiset liikkeet
Marek oli hengästynyt. Hän nojasi kivääriinsä. Hikipisara kierähti kypärän hikinauhan alta ja jäi pölyiselle otsalle roikkumaan. Marek pyyhkäisi sen pois ja huokaisi.

Kun ihminen näkee toisen ihmisen raapivan jalkaansa, niin hänen oma jalkansa alkaa kutista. (Tunnetko? Siitä polven alapuolelta...) Sama toimii myös tekstin kautta. Yksinkertainen, toistettavissa oleva fyysinen liike laukausee tämän tuntemuksen. Käsi, joka puristaa ovenkahvaa.

2. Tunteet
Miten häntä väsyttikään. Hänellä oli nälkä ja jano. Jalkapohjia särki ja täyspakkauksen alla olevan luotiliivin reuna oli hiertänyt alaselän verille, mutta mieltäturruttava ja silmiäkirvelevä väsymys peitti sen kaiken.

Tämä on se kaikkein itsestäänselvin. Me kerromme miltä hahmosta tuntuu. Tätä voi tehdä niin hienovaraisesti, tai monimutkaisesti kuin haluaa, mutta yksinkertainen fyysinen tunne on yleensä paras. Metallin kylmyys huulia vasten.

3. Toiveet ja pelot
Hän ei jaksaisi jälleen uutta yötä, jossa uni saapuisi kolmen tunnin pätkissä, ja josta ei ikinä tietäisi mistä seuraava räjähdys kuuluisi. Vai kuulisiko sitä -- ennen kuin sen tuntisi. Hän ei jaksaisi jatkuvaa peloissaan ja varuillaan olemista.

Toiveet ja pelot määrittävät hahmon motiivit. Jos olet luonut hahmon, niin tiedätkö mitä hän pelkää? Jos et, niin hahmo on keskeneräinen. Jos lukija ymmärtää hahmon motiiveja, niin lukija kykenee samaistumaan hahmoon, vaikka lukijan oma elämä olisikin täysin erilaista.

Toiveet ja pelot ovat myös se kohta, jossa hollywood-rautalanka asuu. Näytetään tyttöystävän valokuvaa ja kerrotaan suunnitelmista perustaa eläkepäivillä pubi.

Jälleen kerran, tehokkaimpia ovat yksinkertaiset ja yleismaailmalliset toiveet ja pelot. Hiljainen hiipivä epävarmuus. Äidin rakkaus lapseen.

4. Kuvataan jokin asia hahmon silmin
Osa oli jo tullut hulluiksi. Isaya oli kannettu pois keskellä yötä, kun hän oli teltan ulkopuolella ruvennut ammuskelemaan vihollisia, joita kukaan muu ei ollut kyennyt näkemään. Mies oli huutanut ja varoittanut toisia. Vihollinen! Ettekö te näe!

Kun lukija lukee tuon ylläolevan kuvauksen, hän elää sen Marek-nimisen hahmon kautta. Kuvauksessa mainitut mielipiteet ja tunnetilat ovat Marekin mielipiteitä ja tunnetiloja.

Kannattaa huomata, että missään ei mainita, että Marek ajattelee tuon lainauksen. Lukija ymmärtää asian asiayhteydestä.

Sama tapaus, mutta nyt toisen hahmon lävitse katsottuna:
Kapteeni Peterson kurtisti otsaansa ja sylkäisi.

Viime yönä oli taas yksi näitä. Yksi sotilaista oli alkanut keskellä yötä ammuskella ympäriinsä, osumatta yhtään mihininkään. Se oli tämä videopeli-sukupolvi. Se ei kestänyt minkäänlaista todellista painetta, sotaa ilman latauspisteitä ja uudelleensyntymisiä.

Molemmissa lainauksissa on täysin sama "tapaus Isaya", mutta kertova persoona on eri, vaikka kerronta ei olekaan minä-muotoista.

Kun hahmo on alustettu ("Kapteeni Peterson kurtisti otsaansa ja sylkäisi"), niin kaikki sen jälkeen tuleva katsotaan kyseisen hahmon silmien lävitse.

5. Muistutetaan ja ohjataan lukijaa tarvittaessa
Marek pohti kauanko kestäisi ennen kuin hän itse tulisi hulluksi. Huomaisiko sitä edes? Vai tuntuisiko koko ajan täysin järkevältä, kunnes toiset vain tulisivat ja veisivät, sanoisivat että nyt sinä olet se. Nyt sinä olet hullu.

Kirjoittaja ja lukija pelaavat molemmat samaan maaliin, mutta toisinaan lukijaa pitää ohjata.

Jos edetään yleisessä kuvauksessa liian kaukaksi hahmosta, voidaan lukijaa muistuttaa kenen kautta juuri tämä tekstinpätkä pitää lukea.

Jos yleisessä kuvauksessa halutaan irrota hahmosta (ettei se ole kapteeni Peterson, joka kuvaa aavikon hiekan pienirakeisuutta), niin asia voidaan tehdä kirjoittamalla pari lausetta luonnosta. ("Tuuli ei koskaan tyyntynyt.")

- - -

Tätä kaikkea kun toistetaan tarpeeksi, niin meillä on spe-fi-novelli.

Mitä Isaya oikeasti näki? Ketä hän ammuskeli keskellä yötä? Ovatko hullut kenties sittenkin oikeassa? Näkevätkö he todellisuuden kenties todellisempana kuin täysjärkiset? Tarinan loppupuolella pimeydestä saapuva hirviö syö kapteeni Petersonin pään. Aamulla löydetään hiekalle pudonnut kultakoristeinen Desert Eagle MK VII, jossa on tyhjä lipas. "Kaikki tällä aavikolla soditut sodat on aina hävitty." Loppu.

- - -

Ja vielä tiivistäen:

Samaistumisen avulla lukija kokee asioita jonkin hahmon kautta.
Tämän jälkeen kun hahmoa potkaisee, niin lukija tuntee sen itsessään.

Lukija haluaa tätä, joten kirjoittajan on vain annettava työvälineet.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Alapo80 » 16.12.2011, 16:57:07

Hei!

Kiitos paljon noista ajatuksista tai oikeammin huomioista...faktoista! :D

Nämä menee samaan sarjaan muiden asioiden kanssa jotka tiedostaa, mutta ei ymmärrä, ennen kuin joku kertoo ne!

Olisiko jotain vinkkejä vielä, miten tarinoiden hahmoista saa rakastettavia tai ärsyttäviä? Erityisesti rakastettavia ja sellaisia, että jos ne "tapetaan", niin lukijalle tulee paha mieli!

Kiitos vielä ja kiitos jo etukäteen! :D
Alapo80
 
Viestit: 10
Liittynyt: 15.12.2011, 20:51:52

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja tniemi » 17.12.2011, 03:08:05

En usko hyviin tai pahoihin hahmoihin, mutta oikeastaan taidat kysyä miten lukijan saa rakastamaan ja vihaamaan.

Sen toteuttaminen on huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin yksinkertainen ja lyhytkestoinen samaistumisen johonkin irtohahmoon. (Tuossa otsikossa on "rautakanki"-sana, koska yritin keksiä vastinetta termille "brute force", raakaa voimaa käyttäen.)

Jotta lukijan saa rakastamaan ja vihaamaan, täytyy lukija saada ensin aidosti välittämään.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Rasimus » 17.12.2011, 08:03:38

Saako tuon kirjoituksen copy-pastata sellaisenaan Risingshadow-foorumille (krediitit tietenkin Netticolosseumin Tero Niemelle)? Olisi paikallisille aloittelijoillekin loistava vinkki...

Toinen asia, mikä tuli muuten sopivasti Risingshadowilla puheeksi, oli kuolevan hahmon sureminen. Siitä mulle tuli mieleen tällainen juttu:
Rasimus kirjoitti:Eli on ns. yleissivistystä tajuta, että kun kuolee hahmo, johon on ehtinyt tutustua tarinan mitan verran, voi lukija tuntea jo oikeata menetyksen tunnettakin.

Mutta toinen puoli kuolemassa on juuri muiden (henkilöhahmojen) tuntema surun tunne.

Kuolema jää ns. puolitiehen, jos lukijaa ei pakoteta suremaan hahmon kuolemaa yhdessä eloonjääneiden kanssa. Tarinan lopettaminen kuolemaan aiheuttaa vain järkytyksen, mutta ei ymmärrystä jonkin tutun ja tärkeän poissaolosta.

Aivan samoin kuin mitä tahansa tunteikkaaksi tarkoitettua kohtausta on ylikorostettava kerronnalla, vaikka kirjoittaja tietäisikin aivan hyvin lukijan käsittävän pelkällä lyhyellä maininnalla mitä tapahtuu. Oikeiden tunteiden herättäminen vaatii vain niiden esiin houkuttelua ns. naamaan hieromalla, ja esittämistä mahdollisimman monin tavoin uudestaan ja uudestaan (kerrotaan kuinka syvää hahmojen suru on, kuvaillaan ummet ja lammet kuinka synkäksi maailma on muuttunut, elokuvissa pistetään nyyhkymusa soimaan ja kuvataan paljon kyynelehtiviä ja ahdistuneita kasvoja jne.).

Täytyypä muistaa omassa kirjoittelussa, että tarinaa ei kannata lopettaa hahmon kuolemaan, jos haluaa maksimaalisen efektin aikaiseksi.
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Alapo80 » 18.12.2011, 18:56:10

Olen itse kirjoittanut ilman apuja nyt kuusi vuotta ja kuusi päivää tällä foorumilla on muokannut ajatteluani valtavasti! :D

Eli nimimerkeille tniemi ja Rasimus, voinko liittää nämä vinkit näkyviin www.kirjoittaja.fi sivustolle? Saisin hieman oikeata sisältöä orastavaan foorumiini ja lisäksi mielestäni huomionne ovat kullan arvoisia ja mahdollisimman monien tulisi ne saada tietoonsa.

Kiitokset vielä Rasimukselle vinkistä tarinan jatkamisesta (olisi ollut hyvä tietää se kun kirjoitin tarinaa Kuoleman Pataljoonasta :). Ja tniemi, juuri siitä oli kysymys, eli ei varsinaisesti hyvä/paha asetelma vaan taito kirjoittaa niin sitouttava henkilöhahmo, että lukijassa tuntuu menetykseltä ko. hahmon poistuminen tarinasta.

Koska teillä tuntuu olevan knowhowta kirjoittamisen nikseistä, niin voisitteko vielä heittää muutamie vinkkejä jännityksen luomiseen? Olen huomannut, että tiettyä kipinöivää jännityksen tunnetta on hankala luoda, enkä tiedä onko sellaista yhdessäkään novellissa tai kirjassa jonka olen kirjoittanut.

Kiitos jälleen!
Alapo80
 
Viestit: 10
Liittynyt: 15.12.2011, 20:51:52

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja tniemi » 19.12.2011, 14:24:43

Ylläolevan tekstin saa copypastettaa eteenpäin, jos asian näkee hyödylliseksi. Kaikki ilmaistut mielipiteet ovat IMHO.

Voisin periaatteessa luoda sinne risingshadowille omat tunnukset ja postata omissa nimissäni, niin tulevat mahdolliset lisäkysymykset/ongelmat oikeaan osoitteeseen. Muuten en tod. näk. ehdi siellä roikkumaan.

Alapo80 kirjoitti:voisitteko vielä heittää muutamie vinkkejä jännityksen luomiseen? Olen huomannut, että tiettyä kipinöivää jännityksen tunnetta on hankala luoda, enkä tiedä onko sellaista yhdessäkään novellissa tai kirjassa jonka olen kirjoittanut.


Sinulla on tiukkoja kysymyksiä. :D

Lukijan saaminen vihaamaa, pelkäämää, suremaan, rakastamaan vaatii työtä. Kaikki isot tunteet pitää rakentaa, ja niiden rakentaminen vie aikaa ja sivuja. Kirjoittajan pitää saada lukija sitoutumaan hahmoihin. Tuo "rautakanki-samaistuminen" voi olla alku, mutta se ei yksinään riitä.

Kun lukija jännittää, hän jännittää hahmojen puolesta. Jos hahmot ovat mitäänsanomattomia ja ärsyttäviä, ei niistä jaksa välittää.

Kaikki nämä ns. isot tunteet ovat minullekin yhä hankalia. Mietin usein pitkään miten asiaa lähestyä, jotta lukija tuntisi jotain. Silti se emotionaalinen potku jää joskus laimeaksi, tai osuu omaan nilkkaan.

Kannattaa myös huomata, että kyseessä ovat lukijan tunteet. Lukijat ovat erilaisia. Sama teksti ei vaikuta samalla tavalla kaikkiin. Tekstiä ei voi kirjoittaa kaikille.

Kirjoittajan on valittava yleisönsä, oli se sitten vain yksi ihminen. Yhdelle ihmiselle on huomattavasti helpompi kirjoittaa, ja hänen tunnetiloihinsa vaikuttaa, kuin jonkun harmaan ja piirteettömän "yleisömassan."

Kannattaa myös kokeilla lukea jotain suuritunteista teosta ja pysähtyä välillä miettimään mitä tapahtuu. Itse pääsen kirjoja nykyisin eteenpäin noin neljä sivua, ja sitten: "hmmmm...."

(Vielä jonain päivänä kirjoitan kunnon pykologisen kauhun. Sellaisen jossa ei ole yhtään partaveistä tai verilammikkoa, mutta jota silti lukee rystyset valkoisina. Aivan vielä eivät taidot riitä.)
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Piikki » 19.12.2011, 17:28:51

Kosmoskynän sivuilta (arkiston kautta) löytyy joitakin kirjoittamisaiheisia artikkeleita/haastatteluja yms. joista voi olla iloa:
http://kosmoskyna.net/

Olen samaa mieltä siitä, että psykologisen kauhun kirjoittaminen on vaikeaa. Ylipäänsä kauhu on vaikea laji, ainakin paljon lukeneen kauhistuttaminen on aika haasteellista. Ihan tavalliset mörkö kaapissa -jutut eivät useimmiten tehoa. Joe Hillin novellikokoelmassa Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia on mielestäni muutamia aidosti kauhistuttavia juttuja, kauhu tulee arjen epäoikeudenmukaisuuksista ja taitavista leikkauksista, joissa lukija jätetään tyhjän päälle puremaan kynsiään.
Piikki
 
Viestit: 1167
Liittynyt: 25.09.2004, 17:48:54
Paikkakunta: Ristiina

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja tniemi » 19.12.2011, 21:54:49

Minusta The Others-elokuvan pelottavin kohta on, kun tarinan äiti astuu sisään kirkkaasti valaistuun huoneeseen, jossa hän tietää olevan jotain ... määrittelemätöntä, mutta huoneessa on vain lakanoilla peitettyjä huonekaluja.

*kiskaisee lakanan* huonekaluja...

*kiskaisee lakanan* lisää huonekaluja...

Täysin kirkkaasti valaistu huone.
Silti käsi epäröi tarttua seuraavaan lakanaan...

Tällaista on hyvä kirjoittaminen.

Hyvästä kirjoittamisesta tulee mieleen myös Polanskin Vampyyrintappajat. Drakulan arkku on auki ja vaarna pitäisi vasaralla lyödä sydämen lävitse, mutta kumpikaan hahmoista ei uskalla sitä tehdä. He tyrkkivät peloissaan tehtävää toiselta toiselle, ja katsoja samaan aikaan sekä nauraa, että pelkää hahmojen puolesta, koska katsoja tietää ettei tässä kuitenkaan käy hyvin.

Jos kauhu on vaikeaa, niin aito kauhukomedia on varmasti vieläkin vaikeampaa.
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Rasimus » 20.12.2011, 07:45:32

Mäkin taas ajattelen kaiken nettiin joutuneen olevan jo menetettyä tavaraa, joten en pistä sinne mitään mitä ei saisi hyvän maun ja etiikan rajoissa lainata.

Enkä ole kyllä paras henkilö, jolta kannattaa vinkkejä kysellä toimiviin ja moniulotteisiin henkilöhahmoihin. Mun lähestymistapaani ihmisiin on usein väitetty hieman... kylmäksi. Toki kehitystä on yritetty saada aikaiseksi, mutta toistaiseksi tunnistan kyllä muiden kirjoituksista mikä menee pieleen, mutta en osaa välttämättä itse kirjoittaa parempaa.

Itse yritän ajatella tuntemiani ihmisiä, jotka koen sympaattisiksi tai muuten kiinnostaviksi ja törkeästi kopioin heidän luonnettaan, tekemisiään, sanomisiaan yms. Sitten tarvitaan pelkoja, haaveita, iloja ja suruja, jotka hahmot kokevat (mutta jotka eivät välttämättä liity tarinaan, kunhan vain jutustelevat suvantohetkinä keskenään tms.). Ja rautakankena sitten yritetään saada lukijakin tuntemaan nuo saman asiat ja (nyt tulee mitään sanomaton fraasi, josta ei oikeasti ole mitään apua) osallistumaan näihin hetkiin hahmojen kanssa.

Oikeastaan kiintyminen tapahtuu pitkän ajan kuluessa. Ehkä se aika ja kokemusten kerääminen on merkittävin tekijä jos ei ole suoranainen nero luonteen luomisessa.

Hmm... Tässä olisikin hyvä harjoitus kirjoittamisrinkiin... Kuvata hektistä tilannetta tehokkaasti, tai sitten yrittää kuvata novellimitassa mahdollisimman sympaattinen ja lukijan sitouttava ihminen. Kokonaista tarinaakaan ei tarvitse olla, joten sopii kuin nyrkki silmään talven lamauttavaan aikaan...
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Alapo80 » 20.12.2011, 20:47:28

Kiitos sivustovinkistä Piikki!

Rasimus, tniemi ja Piikki, onko teiltä jossain tarinoita nähtävillä? Olisi mukava lukea teidän tekstiä ja verrata niitä omiin tuotoksiin / antaa palautetta (jos sitä haluatte) :D.

Lisäksi rohkenen esittää toivomuksen teille, että kurkkaisitte www.kirjoittaja.fi sivulla muutamia tekstejäni ja antaisitte palautetta. Tämä johtuu siitä, että onesti tuttujen ja ystävien palaute on liian "suodatettua" ja luulen, että he ei halua sanoa, että onpas kökköä!

Rasimukselle vielä, että olen ehdottomasti mukana kirjoittajaringissä luomassa koskettavaa henkilöä!
Alapo80
 
Viestit: 10
Liittynyt: 15.12.2011, 20:51:52

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Piikki » 21.12.2011, 11:34:02

Ei oikein aika repeä uusille foorumeille... Netticolosseumin lisäksi tulee seurattua Paperiarkkia ja puolisilmällä Risingia, ja siinä alkaakin olla jo riittämiin kirjoittamiskeskustelua.

Netissä ei taida juuri olla tekstejäni näytillä, viimeisin on Paperiarkin SUolaa hiuksissa -antologiassa /s. 40, Kaiku),
http://paperiarkki.net/suolaahiuksissa/

Vastaava olisi itse asiassa aika helppo toteuttaa joskus täälläkin. Haaveenahan vähän oli oman kirjoittajarinkien antologian tekeminen, mutta halukkaita ilmaantui sitten vain pari. Pienkustantamisessa on omat haasteensa, eikä ihan kevyin perustein kannata lähteä painojulkaisuja enää tekemään. Mutta pdf:t, ilmaiseksi ladattavat, voivat toki ainakin laajentaa lukijakuntaa.
Piikki
 
Viestit: 1167
Liittynyt: 25.09.2004, 17:48:54
Paikkakunta: Ristiina

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Rasimus » 22.12.2011, 07:32:41

Alapo80 kirjoitti:Rasimus, tniemi ja Piikki, onko teiltä jossain tarinoita nähtävillä?


http://www.saunalahti.fi/mirasimu/ missä taso on sitten laidasta laitaan. Tuoreimmat ovat teknisesti parhaimpia, mutta sitten on jokunen aikaisempi sattuma, joiden lyhyen kuvauksen yhteydessä olen maininnut jos pidän niitä hyvinä. Huonoiksi mainitut taas ovat sitä ihan oikeasti. Olen harkinnut jossain välissä siivota sivut niin, että siellä on vain itseäni miellyttävät tarinat, mutta toisaalta mun alkuperäinen tarkoitukseni oli näyttää rehellisesti mihin pystyn...

Alapo80 kirjoitti:Lisäksi rohkenen esittää toivomuksen teille, että kurkkaisitte http://www.kirjoittaja.fi sivulla muutamia tekstejäni ja antaisitte palautetta.


Nyt kun pyydetään, niin täytyy vilkaista :) Tosin mulla on vähän sama ongelma kuin Piikillä eli liikaa seurattavaa.

Alapo80 kirjoitti:Rasimukselle vielä, että olen ehdottomasti mukana kirjoittajaringissä luomassa koskettavaa henkilöä!


Olet vai haluaisit olla? Tsekkaapa tämän saman foorumin kirjoittajarinki-osiota ja ilmoita itsesi mukaan johonkin niistä. Omassa ringissä on periaate se, että parin viikon välein joku saa palautteen muita rinkiläisiltä ja toinen vuorossa oleva lähettää oman tekstinsä. Ringissä yleensä muutama tai vähän päälle henkilöä.
Rasimus
 
Viestit: 238
Liittynyt: 10.12.2004, 08:48:27
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja tniemi » 29.12.2011, 19:44:13

Alapo80 kirjoitti:Rasimus, tniemi ja Piikki, onko teiltä jossain tarinoita nähtävillä?

Uusin julkastu lienee Uusrahvaanomaisia tarinoita #1 julkaistu Rautakaviot, mutta teknisesti ottaen kyseessä on vanha teksti. Usva 2/2005 julkaistu Eräitä kevätpäiviä, etc. on uudempi, ja kaikki näitä kahta uudempi tavara elää siinä limbossa, jossa valmiit mutta julkaisemattomat tekstit elävät.

Pitäisi kirjoittaa enemmän, mutta mihin se aika menee...
tniemi
 
Viestit: 764
Liittynyt: 30.04.2005, 19:44:42
Paikkakunta: Terra, Sol

Re: Lukijan samaistaminen hahmoon rautakankea apuna käyttäen

ViestiKirjoittaja Hanska » 30.12.2011, 08:12:08

Alapo80 kirjoitti:Rasimus, tniemi ja Piikki, onko teiltä jossain tarinoita nähtävillä? Olisi mukava lukea teidän tekstiä ja verrata niitä omiin tuotoksiin / antaa palautetta (jos sitä haluatte) :D.

Heh, tniemen ja Piikin tekstejä löytyy ihan kansien välistä. :wink:
Ei velliä eli novelli!
Sanoja, sanoja
Hanska
 
Viestit: 638
Liittynyt: 05.10.2004, 10:00:50
Paikkakunta: Turku


Paluu Kirjoittaminen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron