Kun teksti (esim. novelli) on ensimmäisen kerran kokoonkirjoitettu, niin saatteko te siitä tuollaisen "selittämättömän" hyvänolontunteen? Eli vaikka syvällä sisimmässään tietää, että tekstiä täytyy jossain vaiheessa ruveta työstämään ja paljon työtä on vielä edessä, niin kun viimeisen kappaleen on saanut naputeltua, niin leijailee hetken aikaa puoli metriä maan pinnan yläpuolella "endorfiinisykäyksessä". Yleensä nimittäin saan sellaisen, mutta nyt sunnuntaina kun sain pitkään kangaspuissa olleen tekstin vihdoin ja viimein loppuun asti naputeltua, niin ei tuntunut missään. Tuli sellainen pettynyt Whiskey Tango Foxtrot -tunne. Yhä vieläkin kaivelee...

Mites teillä muilla kirjoittajilla? Sykähtääkö endorfiinit?