Tilannepäivitys

[Piikki]

Hanskalta mukava pohdiskelu yhdenkin sanan kääntämisen vaikeudesta!

NaNoWriMo alkaakin jo 10,5 tunnin päästä, saas nähdä kirjoitanko jo yöllä, kun on tässä yhdet synttärit ja illanvietto ennen sitä (=uni voi maistua kun tulee kotiin). Mutta kirjoittamistalkoissa siis mukana!

[happea]

Itse yritän ainakin jonkin verran kirjoittaa heti, kun kello lyö huomisen puolelle. On sitten aamulla jo tsemppi päällä, kun aloitus on tehtynä. Jänskyttää kuinka jaksaa, joka päivä hakata konetta, kun olen ollut tähän asti semmoinen tuuri kirjoittaja. Tämä on kiva haaste itselleni. Vielä parempi, kun tai jos tavoitteen saavuttaa.

[mixu]

Tein juuri karkean henkilö- ja lukuluettelon tulevasta NaNoWriMo-eepoksestani. 18 henkilöä ja 52 lukua, joista 14 henkilöiden ja 3 miljöön esittelylle. Eikä siinä oikeasti edes tapahdu mitään. Ehkä on helpompaa kun kirjan on jakanut noin 960 sanan osiin, olettaen tietysti että luvut ovat samankokoisia.

[summa]

Palasin realismin pariin. Viime aikoina kirjoittamistani novelleista on tullut palautetta, että ne leijuvat liikaa sfääreissä eivätkä kosketa tarpeeksi. Itseäni ainakin tällä hetkellä koskettaa kotiäiti-arkirealismi, saahan nähdä, kun novelli valmistuu, koskettaako muitakin.

[mixu]

Jatketaan näin pitkän ajan jälkeen. Sain juuri Portin novellikilpailun ehdokkaani valmiiksi, joskin hion sitä ehkä vielä vähän. Sen jälkeen olen työstänyt Ajan polkuihin novellia, joka saattaa jopa valmistua ajoissa tällä tahdilla. Tosin se oli yhdessä vaiheessa 21 sivua (maksimi on 25), ja juoni noin 75% valmis. Sitten deletoin turhaa pois, ja pituus putosi 15 sivuun.

[tniemi]

Kirjoitan. En sitä mitä pitäisi, mutta kirjoitan.

[Lenko]

En kirjoita, en mitään. Ensin työ söi kaiken ajan. Sitten urheilu mätki kulttuuria turpaan. Kuulostaako tyypilliseltä? Urheilu ajaa kulttuurin edelle. En sentään tuijota urheilukanavilta jääkiekkoa tai pumppaa salilla rautaa fanaattisesti öristen, en ihan. Aloin keväällä valmentaa 8-vuotiaiden hulivilien jalkapallojoukkuetta. Tällä hetkellä en tiedä mitään mukavampaa kuin ampiaisparvena pallon perässä säntäilevä joukko hikisiä ja haisevia nappuloita, joista jokainen uskoo olevansa ihan kuningas ja vähän enemmän.

Juoni-ideoita ja elämän tarinallisia ristiriitaisuuksia pulpahtelee kuitenkin eteen jatkuvasti. Välillä, oikein mehukkaan koukun lävähtäessä eteen tekisi mieli heittää juttu paperille saakka. Ei onnistu. Olen toivottoman hidas saamaan aikaan valmista. Aikaa ei ole tarpeeksi vaikka sitä on saman verran kuin kaikilla muillakin. Ei tule joulupukkia, jos ei ole lahjoja, joten priorisoin scifin ulos ja kikattelen poikien kanssa pallon pyöreyttä. Ehkä jossain vaiheessa saan tuosta hommasta tarpeekseni ja aikaa vapautuu johonkin muuhun - kirjoittamiseen, luulen. Siihen saakka vietän tieteiskirjoittamishiljaiseloa ja nautin elämästä muuten.

[mixu]

Hienoa Lenko! Sinulla on juuri oikea asenne kirjoittamiseen. Se ei ole maailman tärkein asia, eikä aina edes toiseksi tärkein.

[tniemi]

Älkää tunteko syyllisyyttä, sillä se tappaa sen viimeisenkin luovuuden ja tekemisen ilon.

Opettelen parhaillaan kirjoittamaan uudella tavalla, lyhyissä pätkissä ja melkein missä tahansa. Ideana olisi palauttaa rentous tekemiseen.

Tätä varten tarvitsin uuden tekstin, jotain lyhyttä ja yksinkertaista, jota ei tee niin tosissaan, hampaat irvessä, 110 lasissa. Nyt tuo lyhyt pätkä on valahtanut sellaiseksi pienoisromaanin mittaiseksi ja kaikki yksinkertaisuus on kadonnut jonnekin, mutta toistaiseksi tekeminen on ollut hauskaa ja totaalisen erilaista.

[Hanska]

En kirjoita, en mitään. Ensin työ söi kaiken ajan. Sitten urheilu mätki kulttuuria turpaan. Kuulostaako tyypilliseltä? Urheilu ajaa kulttuurin edelle.

Kirjoittamisen edelle voi ajaa paljon huonommatkin asiat kuin työ ja urheilu, kirjoittaa nimimerkki "Kokemusta on ikävä kyllä tästäkin asiasta". Mulla on myös ollut pitkä tauko kirjoittamisessa, vaikkakin ideoin ja kirjoittelen päässäni kaikenlaista mainstreamistä spekkikseen ja scifiin, melko pitkällekin suunniteltuja juttuja. Se vaan jää sinne pään sisään. Nyt ajattelen, että sitten kun taloyhtiön vesijohtoremppa on vihdoin ohi, niin sitten... mutta saapa nyt nähdä...

[Milkin]

Moi

Itsellä suuntana Teoksen fantasia- scifikilpailu, Romaanin raakile tuli tuossa ennen kevättä valmiiksi, sen jälkeen satunnaista korjailua ja lisäilyä ja nyt olen saanut lopulta itseäni niskasta kiinni jatkamaan tekstin puhtaaksi kirjoittamista. Kyseessä siis ns maailmanlopunjälkeistä scifi meininkiä tai "postapokalyptistä *askaa" kuten kavereille viime kesänä luonnehdin. Kirjoitettu matsku häilynee noin 300-350 sivun paikkeilla.
Edit *lisättäköön tuohon vielä, että taitaa siinä kertomuksessa olla vielä fantasia elementtejä mukana, hitto vieköön kuka tästä tietää mitä se on jos ei kirjoittaja itse? No kaikki vaan samaan tehosekoittimeen!*

Tarinan ensimmäinen kolmannes vaatinee vielä kovaa vääntöä ja sen kanssa ollaankin tapeltu niin tarinankerronnallisesti kuin myös kielellisesti.
Tekstiä menee silppuriin, saman verran tulee tilalle. potentiaalista vanhaa tekstiä muokataan. Nyt olen hypännyt kirjan puoliväliin kun mietintämyllyssä pyörii miten saada ensimmäisestä osiosta (ensimmäisen luku tosin kondiksessa) parempaa matskua aikaiseksi. Fiilikset on nyt korkealla pitkän tauon jälkeen kun tarina taas työstössä enkä ole harhautunut sivuprojekteille (edes lyhyiden novellien tai tarinoiden sivuraiteille). Noniin eiköhän siinä jotain, päivitellään varmaankin kun taas tapahtuu jotakin mainitsemisen arvoista, ehkä jopa sitä aikasemmin. o/

[Milkin]

Päivitetään nyt taas

Tekstin ensimmäinen kolmannes on edennyt pitkälle kolmanteen lukuun ja kerronta tyyli on muuttunut samaan mitä tekstin kahdessa viimeisessä kolmanneksessa käytetään (eli aikuis kertojaa). En jaksanut jättää aikaisemmin kirjoittamaani päähenkilön nuoruutta käsittelevää osuutta (noin 150sivua. koko teksti oli tuolloin noin 350sivua) vaan aloin työstää niin, että yhteiskuntarakenne ja hahmon historia tulevat selville kerronnan, tapahtumien ja muutamien lyhyiden takaumien kautta.

Toinen puhtaaksikirjoitus vaihe alkoi luvusta kymmenen jolloin tapahtuu jotakin tarinan kannalta merkittävää, olen työstänyt tekstiä siitäkin eteenpäin noin kaksi lukua. Teksti on tähän mennessä muokkautunut järkyttäviä määriä, ja vain murto-osa vanhasta tekstistä jää elämään ja potentiaalinen vanha teksti muokataan paremmaksi (ainakin omasta mielestäni). Tarinan rakenne pysyy samana, mutta juonen punainenlanka tuodaan selvemmin esiin, tapahtumat tuntuvat kietoutuvan toisiinsa paremmin, jotkin tapahtuma paikat muuttuvat ja asioihin päädytään eritavalla, mutta juoni ei sinänsä muutu. Toivottavasti tässä kaikessa ei piile jotakin porsaanreikää joka iskee täysin yllättäen. *koputtaa puuta* No en ainakaan tällä hetkellä uskomoiseen koska teksti rullaa ja kaikki on täydellistä

Ja nyt tykittämään lisää tekstiä.

PS:Menee kai offtopikiksi, mutta kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia tällaisesta ja mihin se lopulta johti?

[Milkin]

Päivitetään huvinvuoksi kun foorumi on muutenkin kovin hiljainen ja haastan teidät muutkin päivittämään kirjotusasioita samalla :)

Eli kirjoitin vielä tuota teokseen menevää scifi-tarinaani joku aika sitten eteenpäin, mutta... Harhauduin ajatuksenvirta tekstiä kirjoittaessani tyystin toiseen tarinaan - Fantasia kertomukseen jonka perusrakenne vain putkahti mieleeni. Nyt olen tehnyt suunnitelmia jatkaakseni sitä.

Pääprojektini on siis pysähtynyt aika mallikkaasti vaikka ei aivan täysin. En kuitenkaan saa millään tuon scifi tarinan ensimmäisestä luvusta yhtä ns vetävää kuin uudesta tekstistäni. Uutta tekstiä on nyt valmiina esinäytöksen ja kahden luvun verran.

Tarina eroaa muunkin kuin genren puolesta aikasemmasta tekstistäni paljon. Siinä on useampia henkilöitä joiden näkökulmasta kerrotaan ja tosiaan kuten sanoin ensimmäinen luku on enemmän mukaansa tempaiseva kuin aiemmin joka on tarinan kannalta tärkeää (useamman lukijan mielestä jopa). Vanhemmassa scifi-tarinassani juoni lähtee hitaammin käyntiin vaikka taustat ovatkin tarinan kannalta tärkeitä, on siis ns tahkottava eteenpäin alkua, että pääsee syvemmälle sisään tarinaan.

Päätin, että kirjoitan nyt uutta tarinaa sen aikaa kun teksti luistaa ja suunnittelen samalla sitä eteenpäin. Tiedäpä jos saisinkin tämän tekeleen valmiiksi Teoksen kisaan niin saatanpa osallistua tällä tarinalla mieluummin.

Kai se on parempi kirjoittaa sentään jotain kuin jäädä writers/fiilis-blokeissa siihen tilaan ettei kirjoita mitään :)

[MaKo]

Päivitetään huvinvuoksi kun foorumi on muutenkin kovin hiljainen ja haastan teidät muutkin päivittämään kirjotusasioita samalla

No tartutaan haasteeseen!

Mikähän se on tällä hetkellä tilanne... Yritän vielä uskotella itselleni, että oikein hyvällä tuurilla saattaisin pystyä osallistumaan Teoksen kisaan, vaikka mikään pidemmistä tarinarungoistani ei ole nytkähtänyt vuoden aikana mihinkään suuntaan. Joten alkaa näyttää siltä, etten pysty tätä ainutlaatuista tilaisuutta hyödyntämään :/

Novellipuolella erilaiset projektit ovat tällä hetkellä pinnalla. Niistä ehkä päällimmäisiä ovat nuo Tohtorin URS-jutut sekä Nova ja Tähtivaeltajan kilpailu. Novan suhteen tilanne on parempi kuin viime vuonna, valmiiksi kirjoitettuja korvamerkkaamattomia juttuja on puskurissa jonkun verran, jos ei lähikuukausina iske iso inspis.

Tähtivaeltajan kisaan en ensin aikonut osallistua, sillä teemalliset kisat eivät ole olleet oikein mun juttu. Mutta saattaa olla, että nyt kehitteillä oleva sukupolvialusnovelli valmistuu ajoissa.

Vanhemmassa scifi-tarinassani juoni lähtee hitaammin käyntiin vaikka taustat ovatkin tarinan kannalta tärkeitä, on siis ns tahkottava eteenpäin alkua, että pääsee syvemmälle sisään tarinaan.

Fantasia- ja scifitarinat ovat totta tosiaan usein "isopäisiä" eli niissä on raskaat alut, kun pitää selittää maailmasta yhtä jos toista ennen kuin pystyy kertomaan tarinaa

[Piikki]

Vanhemmassa scifi-tarinassani juoni lähtee hitaammin käyntiin vaikka taustat ovatkin tarinan kannalta tärkeitä, on siis ns tahkottava eteenpäin alkua, että pääsee syvemmälle sisään tarinaan.

Fantasia- ja scifitarinat ovat totta tosiaan usein "isopäisiä" eli niissä on raskaat alut, kun pitää selittää maailmasta yhtä jos toista ennen kuin pystyy kertomaan tarinaa

Mitäs jos kylmän viileästi vain aloittaisi suoraan jostakin keskeisestä tapahtumasta, ja jättäisi maailman kuvaamiset alussa kokonaan väliin. Tarinaan tulee kyllä suvantokohtia, joiden aikana ehtii kuvailla ja taustoittaa, ja toisaalta toiminta kertoo itsessään jo paljon maailmasta.

Lukijan kannalta voi olla mielenkiintoista pohtia, miksi päähenkilö toimii kuten toimii, ja sitten vähitellen motiivit, taustat ja salaisuudet kuoriutuisivat esille.