Idea: erilainen lähestymistapa sci-fiin

[tniemi]

Törmäsin joskus pari viikkoa sitten tällaiseen kuvaan:
http://yasashiisekai.files.wordpress.com/2009/07/gf-omake.png
(Omg! Omg! Wat happen!) (Drama!) (Shockk!)

Hetken surffaus paljasti, että kyseessä on manga nimeltä Girl Friends (ガールフレンズ), ja jos oikein ymmärrän, niin S-tyypin yuri-manga. Suomeksi siis tyttöjenvälistä romanttista hömppää. Tämä on ensimmäinen tämän tyypin manga jonka olen lukenut, ja oli aika mieltä avartava kokemus tällaiselle kohta nelikymppiselle karvaiselle äijälle.

Lukemisen jälkeen ensimmäinen ajatus oli, että jos nuorella ihmisellä on varaa tuon tason ongelmiin, niin yhteiskunnassa täytyy olla kaikki aika hemmetin hyvin.

Toinen ajatus oli, että hmm... tätähän voisi periaatteessa hyödyntää.

Meillä on pyörinyt tekstissä (kovaa sci-fiä...) taustavitsinä tällainen kulunut taskupokkari, joka kulkee tähtienvälistä sotaa varten rakennetulla asteroidiasemalla henkilöltä toiselle, ja joka kertoo "kolmesta peruskoulutuksensa päättäneestä tytöstä, sekä heidän onnen ja rakkauden tavoitteluistaan suuressa ja vaarallisessa maailmassa."

Nyt se idea:

Kirjoittaisikin tuollaisen kirjan/tarinan tosissaan. Eli, ottaisi tuollaisen tyttömangan, lemppaisi siitä sen high-schoolin ja Tokion, ja sijoittaisi tarinan jonnekin tulevaisuuteen tai rinnakkaiseen maailmaan.

Kirjoittaisi sci-fiä, mutta ei nostaisi sitä sci-fi -elementtiä lainkaan. Jättäsi sen rohkeasti täysin toisarvoiseksi sen pinallisen ihmissuhdehömpän tieltä.

(Esim. joku hahmoista pyrkii syvän avaruuden joukkojen drone-vahdiksi, ja asiaa ei selitetä lainkaan, toiset vain kauhistelevat.

Myöhemmin hahmo sitten on tässä työssään, jossain 260 astronomisen yksikön päässä lähimmästä ihmisestä, vahtimassa muutaman tuhannen robottiluotaimen laumaa. Hänen on oltava siellä, koska valon hitaudesta johtuen edestakaiseen viestien lähettämiseen kuluu yli 36 tuntia, ja toimintapäätökset on tehtävä nopeasti, muutamassa minuutissa. Mitään tätä ei selitetä, näytetään vain efektit. Ruumiintoimintoja on hidastettu, hahmo palaa takaisin joskus 20 vuoden päästä, ja kaikki muut ovat vanhentuneet.)

Samaan tapaan kuin mangaa lukiessa oppii huomaamattaan jotain japanilaisesta kulttuurista, niin tuollaista tarinaa lukiessa oppisi sen vieraan kulttuurin, sivulauseiden ja hahmojen käyttäytymisen kautta, hyvin hienovaraisesti. Pelkän teknologian lisäksi maailmassa voisi vapaasti varioida myös yhteiskunnallisia ja sosiologisia asioita.

Kirjoitin jo jokin päivä, että materiaalista 90 % menee hukkaan. Tämä olisi oikein ultimaalinen sellainen projekti! Rakennettaisiin kokonainen täydellinen maailma, ja näytettäisiin siitä vain niitä sirpaleita, joita tuollainen pinnallinen tarina onnistuu korostamaan.

Mikä suunnaton design-haaste, ei mikään helpoin kirjoitettava.
Ja lopputuloksena olisi pelkkää kevyttä romanttista hömppää!

[mixu]

Ideahan toimisi ihan kollaboraationa. Eri kirjoittajat kirjoittaisivat tarinoita tuohon maailmaan, joka kehittyisi vähä vähältä. Hahmot vierailisivat toisten kirjoittajien tarinoissa ja niin edelleen.

[tniemi]

Tuo oli muuten ihan mielenkiintoinen ajatus. Jaetuilla universumeilla on pitkät perinteet sci-fissä ja fantasiassa.

Olemme Annen kanssa pohtineet oman maailmankaikkeutemme avaamista, mutta siinä projektissa on otettu toistaiseksi aikalisä. Yhteistyöprojektit kannattaisi varmaan muutenkin aloittaa mieluummin tyhjästä. Jotenkin samanhenkisiä ihmisiä varmaankin tarvitaan, tai homma venyy ja vanuu saamatta muotoaan.

Luin joskus Niven/Pournellen CoDominium-universumin syntyhistoriasta, mutta nyt en kykene löytämään linkkiä... Ettei vain ollut niitä GeoCities-sivustoja, jotka Yahoo tappoi pari vuotta sitten.

- - -

Vai olikohan Known Space? Silti ei löytynyt.
Jotain vähemmän kunnianhimoista voisi kuitenkin kokeilla ainakin aluksi.